Minimalismikokeilun tuloksia

Listaukseni (lista) asumisen välttämättömistä tavaroista oli meidän elämäntyyliin erittäin kattava. Spagettikauha oli unohtunut, mutta sen virkaa toimitti meidän erikoinen vispilä.

 

 

 

 

 

Lisäksi toin vielä kissojen kynsimätelineen, vaikka matot suorittavat sitä virkaa meillä myös. Kaikessa toiminnassa oli hyvä huomata, että esineillä oli useita käyttömahdollisuuksia, juustohöylän sivulla sai leikattua piirakkaa ja hyvä veitsi toimi monen erilaisen veitsen kaikissa tehtävissä.

 

Tavaraa yritti tulla sisälle enemmänkin, koska me päätimme muuttaa vallan tuon taloyhtiön suurempaan asuntoon, kolmioon. Meidän putkiremonttiasunto on edelleen samassa tilassa. Emme jaksaneet enää odottaa sen valmistumista.

 

Me ensin kannoimme muuttokuormia yksiön häkkivaraston ja kellarivaraston täyteen. Onneksemme saimme kolmion avaimet jo hyvissä ajoin, loppuajan veimme muuttokuormat suoraan sinne. Kiusaus oli suuri alkaa ottamaan muutokuormasta meille lisää tavaraa yksiöön, mutta toistelimme itsellemme sitä että kolmiosta on nopea hakea ja samalla viedä vastaavaa pois jos tulee tarve.

Me saimme ilmaisen kuukauden sillä, että lupauduimme tekemään itse remonttia asunnossa. Maalasimme kaikki maalattavat pinnat ja uusimme märkätilojen silikoonit. Maalattavia pintoja siis riitti ja aina sopivassa vaiheessa haimme uutta muuttokuormaa. Sen vastapainona yksinkertaisesti sisustettu pieni yksiö oli rauhoittava. Nukuin todella hyvin.

Meillä oli sääntö, joka jäi voimaan, että tiskaamme aina heti käytön jälkeen. Eli se joka syö, tiskaa omat astiansa ja välineensä. Kattiloissa ja muissa astioissa tiskaamista vuoroteltiin, ihan onnistuneesti. Tiskiä ei päässyt kertymään ja selvisimme niillä muutamalla aterimella ja lautasella. Tätä tapaa jatkamme tulevassa asunnossa, koska siellä ei ole tiskikonetta ja keittiö on pieni.

Kattolamppua yksiössä emme tarvinneet ollenkaan. Meillä oli 2 lamppuinen jalkalamppu, joka osoitti valkoiseen kattoon. se valaisi huoneen ihan riittävästi. keittiössä toki oli katto- ja työvalo ja wc:ssä peilikaapin päällisvalo. Se valaisi eteisen kun ovi vain oli auki.

 

Huomasin olevani varautuja, en jostain syystä luota siihen että ehdin/pääsen käymään kaupassa hakemassa tiettyjä asioita, jos jokin loppuu. Varsinkin ruokapuolella kuivatavaran määrä oli yllättävä kun yhdistin kaikki mökiltä, putkiremontin alta ja yksiöstä tuodut uuden asunnon keittiöön. Kaappitila meinasi loppua kesken. 

Olen kuitenkin asunut aina kävelymatkan päässä kaupasta ja omistanut auton siitä lähtien kun hankin ajokortin. Tätä asiaa yritän nyt työstää ja tietenkin käyttää ne hankitut tuotteet ennen seuraavien hankintaa.

Muuton aikana tavaran karsiminen oli jokseenkin mahdotonta, en voinut kutsua ketään hakemaan mitään remontissa olevasta asunnosta, jo eteinen olisi karkoittanut kaikki hakijat. Emme myöskään olleet valmiita odottelemaan siellä yhtään pidempään kuin mitä pakkaamiseen meni aikaa, koska siellä oli pölyä ja viemärin haju. Päädyimme siihen, että kannoimme kaikki uuteen ja aloimme karsinnan vasta täällä. 

Minimalismia on vaikea määritellä, se on jokaiselle hieman erilaista. Itse haluan että minulla on pieni hätävarasto juurikin hankalaa kauppaanlähtemista ajatellen. Mutta kaikki sellainen, mitä en koskaan tule käyttämään, saa luvan lähteä. Asunnon sekeys luo kodikkuutta, on nopeampi siivota ja kaikki löytyy paikoiltaan. Sitä kohti pyrin.

 

Minimalismin testausta

 

Löysimme väliaikaisen asunnon yllättävän helposti. Päädyimme siistikuntoiseen yksiöön, josta on lyhyt työmatka. Hauskaa tässä on se, että olen asunut juuri tässä samassa asunnossa 90-luvulla.

Vuokra-aika on vähintään 2 kk, joten mukaan tulevat vain välttämättömimmät asiat. Istuin alas ja kirjoitin listan:

Ensin siivoustarvikkeet

- lattiaharja/kihveli

- moppi, ämpäri ja pesuaine

- siivousrätit, kumihanskoja

Puhelin ja sen härpäkkeet, rahapussi

Iso sininen kassi, siihen mahtuivat kaikki allaolevat

- wc- ja talouspaperirullat

- käsisaippua ja pyyhe

- tiskiaine ja tiskiharja

- roskapussit, keittiön käsipyyhe

- paistinpannu, 2 kattilaa, 2 kauhaa

- iso muoviastia ja vispilä

- puukko ja sakset sekä leikkuulauta

- siivilä

- uunivuoka, patalappu, pannunalunen

- leivinpaperi, folio ja kelmu

- 2 matalaa ja 2 syvää lautasta

- 2 juomalasia ja mukia

- 2 ruokailuveistä, -haarukkaa ja isoa ja pientä lusikkaa

- eväsrasioita ja eväspusseja

- vedenkeitin

- pyyhe kylppärin lattian kuivaamiseen

- kissojen ruoka- ja juoma-astiat, alunen niille

- wc-harja (tähän käy vanha tiskiharja, joka sitten heitetään poislähtiessä roskiin)

- verhot, nipsut ja lamppu, ruuvari sekä porrasjakkara

Matto, patja, tyynyt ja peitot, lakanat

Ruokapöytä ja 2 tuolia

Kissojen wc, pusseja ja lapio

Kissojen ruoka

Kissojen peitto

omat pyyhkeet

omat vaatteet, lääkkeet ja kosmetiikka

ruoka-ainekset

käsidesi ja maskit

Miehelle listaan tulee joitain lisäyksiä, mutta niistä en huolehdi.

 

 Näillä mennään hetki.

Väliaikaista muuttoa pukkaa

Väliaikaista muuttoa pukkaa

Meillä on ollut todella huonoa tuuria meidän vuokra-asunnon suhteen. Heti ensimmäisen kuukauden aikana katosi lämpö. Taloon vaihdettiin lämmityslaite keskellä tammikuuta ja tietenkin vanhan talon putkistossa oli jotain mömmöä, joka esti lämmön pääsyn pattereihin ja vesihanaan juuri meidän rapun 2 kerroksesta lähtien. Asumme 2 kerroksessa. 

Meillä ramppoi huoltomiestä kengät jalassa juuri pestyillä matoilla ilmaamassa pattereita ja toppatakit päällä sanomassa meille että ei täällä kylmä ole. Lopulta löytyi yksi, joka osasi korjata vian ja saimme lämmöt pattereihin ja hanastakin tuli lämmin vesi.

 

Seuraavaksi jääkaappi ryhtyi lämpökaapiksi. Tiedän, että kaapin yläosassa tiivisteen puolella kuuluu olla lämmin kohta ettei kaappi huurru, mutta se poltti jo kättä ja muovin väri tummui. Vuorokauden aikana se oli ehkä 3 kertaa käymättä kerrallaan noin 10 minuttia. Saimme uuden kaapin monen viikon väsytystaistelun tuloksena. Meitä soitatettiin paikasta toiseen ja remonttimiehiä kävi sitä tutkimassa ja mittoja piti lähettää ja joku kävi mittaamassa ne silti. Mutta kannatti sekin.

 

                                 Uusi jääkaappi

 

Nyt tilanne on se, että meillä ei ole keittiötä, toista vessaa eikä eteistä. Viemäri oli vuotanut alakertaan ja sen viemärin käyttö kiellettiin. Alle 3 viikon kuluttua alkoi remontti, joka jatkuu vain. Kestoksi lupailtiin 2 kk, nyt on mennyt yli 3 kk. Keittiön alakaapit revittiin kaikki pois, nurkkaan kaivettiin kuoppa, wcstä vietiin kaikki pois ja kaivettiin sekin alakertaan asti auki ja eteisessä on kuoppa. Sellainen se on ollut toukokuusta lähtien. Alakerrassa ei asu ketään. Me jäimme nalkkiin vetoketjullisen muoviseinän taakse, koska uskoimme aikatauluun. 

 

                                  Muoviseinä, jonka läpi tapahtuisi muutto
 

 

Aikataulua venytti tietenkin asbestitutkimukset, sitä ei löytynyt, kesäloma, kuivatus, koko urakan unohtaminen ja muut kireet. 

 

Me asumme tiiviisti kesämökillä, mutta kohta alkaa yöpakkaset ja sitten on pakko poistua. 

Asiat kuitenkin järjestyvät, uskon niin. Välillä kyllä pelottaa, että joudummeko me tässä maksajiksi, kun en saa selkeää vastausta vuokran suhteen. Vaadin kirjallisen sopimuksen tästä ja odottelen sitä edelleen. Kotivakuutus pitää aina olla ja nyt se maksaa kaikki normaalien asumiskustannusten ylittävät kulut, eli meidän tapauksessa väliaikaisasuntoon muuttamiskustannukset. 

 

 

Keittiön kaapisto on purettu pois

                                   Tämä on wc

 

Sitten on vielä yksi murhe, nimittäin sähkö. Remonttimiehet käyttävät surutta vuokralaisen sähköä ja meilläkin on alipainepumppu siellä ollut kokoajan pörisemässä. Kostuneiden kohtien kuivatusmatot tekivät hurjan piikin sähkönkulutukseen. Vuorokausikulutus oli heti yli 10 kertainen. Kuluja on luvattu maksaa meille takaisin, no jää nähtäväksi.

 

Ainoa positiivinen asia tässä on ollut se, että meitä ei missään vaiheessa ole syyllistetty tästä. Betonitalossa tuollaista vuotoa ei helposti huomaakaan.

Pahoittelen kujvien laatua

 

Kissan korvavaivaan helpotusta

Kissamme Iiriksen toinen korva on vaivannut vaihtelevasti nyt hieman yli vuoden. Se on puhdistettu pari kertaa eläinlääkärillä, kerran aika kevyesti ja sitten kunnolla pohjia myöten. Siitä kerroin täällä.

Korvaan ei ole saanyt koskea ollenkaan, se on kutissut pahasti, eli koskemisen jälkeen Iiris on ravistellut päätä ja siirtynyt sivummalle raaputtelemaan korvaansa. Käytin Anivoxia ja kokeilin vielä pumpulipuikolla puhdistamista, mutta mitään likaa korvasta ei enää tullut. Se aiempi lika oli ruskeaa tahmaa, joka ei haissut kuitenkaan miltään.

Epäilin, että kyseessä on jonkunlainen hiivatulehdus, joka tietenkin voi johtua ruokavaliosta. Ruokavalion vaihtaminen ei aina ole helppoa, varsinkin kun on kyseessä iäkäs kissa (arviolta 15) ja taloudessa on toinenkin kissa.

Päätin etsiä vielä josko olisi olemassa jotain korvan hiivatulehdukseen ja löytyihän sellainen ihan apteekin hyllyltä. Vet Caren Korva puhdiste. Jo kahden käyttökerran jälkeen olen voinut silitellä Iiristä taas päästäkin korvaan koskien, eikä se ole tuntunut häiritsevän.

Tuote tuoksahtaa lievästi etikalta, sen vuoksi pidin yhden päivän väliä ennen kuin laitoin sitä uudelleen. Vaikka tuskin se korvassa poltteli. Ja nyt olen valmiudessa laittamaan sitä uudelleen, mikäli oireet palaavat.

Kissan korvavaivat

Kaikki eläimet pyrkivät piilottamaan kipunsa viimeiseen asti. Sitten kun ihminen huomaa eläimen kivun, on kyseessä yleensä jo aika paha juttu.

Syksyllä huomasin muutaman kerran kotiin tullessani, että Iiris tuli ovelle vastaan toinen korva hieman vinossa. Hetken kuluttua korva olikin ihan normaaliasennossa. Seurasin sitä muutaman päivän ja kun huomasin että korvaan ei saanut koskea, tilasin ajan lääkäriin.

Iiriksellä on se ikävä hammassyöpymäsairaus, eli hampaat alkavat syöpyä sisältäpäin. Hammaskiven poistossa ollaankin käyty vuosittain ja samalla tutkittu hampaiden kunto. Nytkin varasin ajan hampaiden tutkimukseen, koska arvelin, että joku hammas säteilee kipua korvaan. Edellisestä hammastarkastuksesta oli jo lähes vuosi.

Pyysin katsomaan samalla korvat ja siellähän se vika oli, toisessa korvassa. Hammaskiveä oli vähän, se poistettiin ja korvaa puhdistettiin sen mitä siitä sai kevyellä puhdistuksella. Mitään mikrobeita korvassa ei ollut, mutta tummaa töökää, epäilivät hiivatulehdusta. Kotihoito-ohjeeksi sain korvan huuhtelua ja kehotuksen palata vastaanotolle, jos ei huuhtelulla vaiva poistu.

Hankin Anivox- merkkistä huuhdetta. Sitä laitettiin pari kertaa viikossa. Se olikin temppu. Mieheni otti Iiriksen syliinsä ja jo siinä vaiheessa Iiris alkoi huutaa. Mitään riehumista ei kuitenkaan tapahtunut, mutta heti kun sain pienen määrän ainetta korvaan, Iiris ravisti päätään ja siinä oli sitten kaikki paikat korvahuuhteessa. Pahinta oli silti se korvan kaivelu pumpulipuikolla.

Siinä oli välillä muutto ja joulu ja uusi vuosi ja loppiainen ja kaikkea vastaavaa. Huuhtelu tehtiin joka viikko ja aina korvasta tuli sitä tummanruskeaa pöperöä. Heti noiden juhlapyhein jälkeen luovutin ja varasin uuden ajan lääkäriin.

Muuton takia tietenkin vaihdoimme toiselle lääkärille jo siksi, että entiseen paikkaan olisi ollut melkein 60 km ja tähän oli 7 km. Korva tutkittiin uudelleen, otettiin näyte ja todettiin, että ei ole mikrobeita, mutta ehkä hiivaa.

Lääkkeeksi sain mukaan viikon kuurin Saniotic vet- merkkistä antibioottitippoja korvaan laitettavaksi. Muutamana ensimmäisenä päivänä piti ensin laittaa Anivoxia ja sen jälkeen kaivaa pumpulipuikolla törkyä pois ja sitten vasta laittaa tipan. Näin teimme ja taas mentiin joitain viikkoja eteenpäin.

Anivox-huuhteluita teimme silti joka viikko ainakin kerran. Joka kerta sama juttu, tummaa vaikkua sai kauhoa tikkukaupalla. Iiris parka.

Sitten tilasin jälleen lääkärinajan, nyt vaadin että tehdään nukutuksessa kunnon huuhtelu. Niin tehtiin. Korvasta saatiin paineella kaikki erite pois ja mukaan saatiin joku lääkärin oma kehitelmä korvatipasta, siinä oli suolaliuosta sekä kortisonia.

Nyt kun tuon kuurin loppumisesta alkaa olla kuukausi, olen huomannut että korvaan ei edelleenkään saa koskea, sitä myös kutittaa välillä, mutta nyt ei tule sitä tummaa mörjää enää, tai vielä. Jotenkin on sellainen tunne, että ei tämä tähän loppunut. Ei hiivatulehdus korvaan tule ilmasta. Joku sen on aiheuttanut ja niin kauan kun se aiheuttaja saattaa olla läsnä, se tulee takaisin koska tahansa.

Se voi johtua jostain ruoka-aineesta. Mitään muuta en ole keksinyt. Koskaan aikaisemmin Iiriksellä ei ole ollut mitään tämmöistä, Iiris on kuitenkin ollut meillä jo kohta 11 vuotta. Toinen mitä arvelen, on se hammasvaiva. Jospa jonkun hampaan juuri on jossain lähellä korvan kudoksia ja lähettää tulehdusta korvaan.

Mutta se on ainakin varma juttu, että hoitamatta en jätä.

Kuva Iiriksestä aiemman asuntomme remontin keskeltä. Päärynä sopii myös tyynyksi.

Kotivara

Nyt on ollut paljon puhetta koronaviruksesta. Ihmisiä on joutunut karanteeniin tautiepäilyn vuoksi ja uhkakuvia tietenkin on esitetty, että mahdollisesti tauti leviää hallitsemattomasti koko maapallolle.

Aina voi tulla tilanne, että kotoa ei voi poistua. Itse olin esimerkiksi joku aika sitten kovassa kuumeessa, enkä jaksanut poistua kotoa kauppaan. Sen suurempia uhkakuvia en itse aio tässä maalailla, mutta kirjaan tähän sellaisen kotivaran, jollainen kotona olisi hyvä olla.

- lääkkeet. Niitä ei tietenkään voi haalia enempää kuin sen 3 kk määrän.
- erityisruokavalion ruoat
- kuivaruokatarvikkeita, pastaa, riisiä, nuudeleita ym.
- säilykkeitä ja tölkinavaaja
- lemmikkieläinten ruokaa
- hedelmiä

Ja jotain suurempaa ympäristökatastrofia ajatellen;
- mahdollisesti juomavettä
- paristoja ja paristoilla toimiva radio
- kynttilöitä ja tulitikkuja
- hygieniatarvikkeet
- käteistä rahaa

Itse haalin aina kissoille ruokaa siinä vaiheessa, kun säilytyslaatikossa on neljännes jäljellä. Ja pyrin pitämään kuivatarvikkeita aina kaapissa. Niiden päivämääriä on hyvä käydä vähän väliä läpi ja käyttää vanhenemassa olevat tuotteet pois.

Kaupan lähellä asuvat harvoin ajattelevat keräävänsä kaappiin liikoja ruoka-aineita. Niitähän saa pienen matkan päästä kaupasta. Itse olen asunut sen verran kaukana kaupasta, että kotivaran hankinta oli ihan järkevääkin. Siitä sitten tuli tapa, vaikka nyt tosiaan asunnosta on kauppaan noin 200 metriä.

Mitä koronaan tulee, en suosittele hamstraamaan sen vuoksi mitään. Kotivara vain on sellainen hyvä asia olla olemassa. Hyvä käsihygienia kannattaa aina, joten joka ulkoilukerran jälkeen käsien pesulle ja käsidesipullo sellaiseen paikaan, että sitä tulee käytettyä.

Puolen vuoden muutto, osa 10

Vanhan asunnon avaimet on luovutettu ja vuokranmaksu siitä lopetettu. Meillä olisi ollut vielä 2 kuukautta aikaa, mutta uusille asukkaille sopi paremmin kuin hyvin, että päätämme tämän vuokrasopimuksen aikaisemmin. Ihan mahtavaa. Onnea paljon heille.

Hieman haikeaa se oli laittaa ovi viimeisen kerran kiinni, mutta uudet asukkaat lupasivat kutsua meidät katsomaan sitten kun remontti on valmis. Ja tietenkin haluan sen nähdä.

Uudessa paikassa kaikki ei ole mennyt kommelluksitta. Täällä vaihdettiin jokin lämmityslaite keskellä tammikuuta ja jotain tottakai meni pieleen. Noin viikko värjöteltiin 17 asteessa, joka joidenkin mielestä on ihan riittävä, lopulta useiden soittojen jälkeen, huoltomiehet ynnä muut uskoivat että lämpöä on saatava. Pattereiden normaali ilmaaminen ei riittänyt. En tiedä mitä on tehty, mutta pääasia on nyt, että täällä ei enää jalat jäädy laminaattiin kiinni.

Pieniä lepotaukoja tässä järjestelyssä on pakko ottaa. Usein levänneenä keksii jollekin ongelmakohdalle paremman ratkaisun. Tänään sain pakollisen vapaapäivän töistä, joskin epämiellyttävästä syystä. Olen ainakin tämän päivän lakossa. Päätin hyödyntää sen käymällä vielä kerran vaatekaappini läpi.

Töissä pääsin vihdoin muuttamaan omaan toimistokoppiin. Siinä hankaluutena oli kaikki entisen "asukkaan" kalusteet ja tavarat. Siellä kävi ihmisiä ilmoittamassa haluavansa jonkun tietyn asian sieltä, mutta nyt heti ei ehdi ja jos se nyt saisi olla siellä. Lopulta tein ratkaisun, vein ne entiselle paikalleni ja siirryin itse uuteen paikkaan. Vähän sai ponnistella enemmän, mutta kannatti.

Nyt voin jo sanoa että tämä muutto on ohi. Tuskin maltan odottaa seuraavaa. Ainakin toivon, että sitten muutamme omakotitaloon. Oman talon rakentaminen on välillä käynyt mielessä, mutta tänne pikkupaikkakunnalle ei sellaista kannata tehdä. Täällä taloja on kyllä myynnissä. Vuodesta toiseen ne samat.