Syksyllä huomasin muutaman kerran kotiin tullessani, että Iiris tuli ovelle vastaan toinen korva hieman vinossa. Hetken kuluttua korva olikin ihan normaaliasennossa. Seurasin sitä muutaman päivän ja kun huomasin että korvaan ei saanut koskea, tilasin ajan lääkäriin.
Iiriksellä on se ikävä hammassyöpymäsairaus, eli hampaat alkavat syöpyä sisältäpäin. Hammaskiven poistossa ollaankin käyty vuosittain ja samalla tutkittu hampaiden kunto. Nytkin varasin ajan hampaiden tutkimukseen, koska arvelin, että joku hammas säteilee kipua korvaan. Edellisestä hammastarkastuksesta oli jo lähes vuosi.
Pyysin katsomaan samalla korvat ja siellähän se vika oli, toisessa korvassa. Hammaskiveä oli vähän, se poistettiin ja korvaa puhdistettiin sen mitä siitä sai kevyellä puhdistuksella. Mitään mikrobeita korvassa ei ollut, mutta tummaa töökää, epäilivät hiivatulehdusta. Kotihoito-ohjeeksi sain korvan huuhtelua ja kehotuksen palata vastaanotolle, jos ei huuhtelulla vaiva poistu.
Hankin Anivox- merkkistä huuhdetta. Sitä laitettiin pari kertaa viikossa. Se olikin temppu. Mieheni otti Iiriksen syliinsä ja jo siinä vaiheessa Iiris alkoi huutaa. Mitään riehumista ei kuitenkaan tapahtunut, mutta heti kun sain pienen määrän ainetta korvaan, Iiris ravisti päätään ja siinä oli sitten kaikki paikat korvahuuhteessa. Pahinta oli silti se korvan kaivelu pumpulipuikolla.
Siinä oli välillä muutto ja joulu ja uusi vuosi ja loppiainen ja kaikkea vastaavaa. Huuhtelu tehtiin joka viikko ja aina korvasta tuli sitä tummanruskeaa pöperöä. Heti noiden juhlapyhein jälkeen luovutin ja varasin uuden ajan lääkäriin.
Muuton takia tietenkin vaihdoimme toiselle lääkärille jo siksi, että entiseen paikkaan olisi ollut melkein 60 km ja tähän oli 7 km. Korva tutkittiin uudelleen, otettiin näyte ja todettiin, että ei ole mikrobeita, mutta ehkä hiivaa.
Anivox-huuhteluita teimme silti joka viikko ainakin kerran. Joka kerta sama juttu, tummaa vaikkua sai kauhoa tikkukaupalla. Iiris parka.
Sitten tilasin jälleen lääkärinajan, nyt vaadin että tehdään nukutuksessa kunnon huuhtelu. Niin tehtiin. Korvasta saatiin paineella kaikki erite pois ja mukaan saatiin joku lääkärin oma kehitelmä korvatipasta, siinä oli suolaliuosta sekä kortisonia.
Nyt kun tuon kuurin loppumisesta alkaa olla kuukausi, olen huomannut että korvaan ei edelleenkään saa koskea, sitä myös kutittaa välillä, mutta nyt ei tule sitä tummaa mörjää enää, tai vielä. Jotenkin on sellainen tunne, että ei tämä tähän loppunut. Ei hiivatulehdus korvaan tule ilmasta. Joku sen on aiheuttanut ja niin kauan kun se aiheuttaja saattaa olla läsnä, se tulee takaisin koska tahansa.
Se voi johtua jostain ruoka-aineesta. Mitään muuta en ole keksinyt. Koskaan aikaisemmin Iiriksellä ei ole ollut mitään tämmöistä, Iiris on kuitenkin ollut meillä jo kohta 11 vuotta. Toinen mitä arvelen, on se hammasvaiva. Jospa jonkun hampaan juuri on jossain lähellä korvan kudoksia ja lähettää tulehdusta korvaan.
Mutta se on ainakin varma juttu, että hoitamatta en jätä.
Kuva Iiriksestä aiemman asuntomme remontin keskeltä. Päärynä sopii myös tyynyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti