Omaa väriä takaisin kasvatellessa

Lupasin kertoa hiusteni oman värin takaisin kasvatuksesta, joten täältä pesee.

Vaalentelin hiuksiani lähes 20 vuotta, sitten tein täyskäännöksen ja täräytin ne mustaksi. Se ei kuitenkaan ollut minun väri ja vaaleaankaan en halunnut sen vaivalloisuuden vuoksi palata, niinpä aloitin pitkän prosessin, kasvatin oman värin takaisin. Vaalennushan on todella rasittava käsittely hiuksille ja latvat olivat kyllä siinä kunnossa, etteivät ne enää olisi kestäneet yhtään vaalennuskäsittelyä.

Mustasta oman värin kasvatus ei ole mitään kaunista. Väkisinkin näyttää hieman kaljulta kun oma väri on latvaa vaaleampi. Onneksi löysin Biozellin color mask -suoravärit, josta löytyy myös musta väri. Sitä holvasin juurikasvuun joka pesun yhteydessä. On muuten aika suttaamista.

Tulos ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkään. Niinpä päädyin tilaamaan Englannista värinpoiston, Colour b4:n, koska tätä ei Suomesta saa. Tässä ikävä puoli on karmea haju, mutta hiusten kunto tällä ei mene sellaiseksi, millaiseksi se menisi perinteisellä värinpoistolla. Tässä lainaus tuoteselosteesta Yhteishyvästä:

"Hiusten värjäyksessä etenkin kestoväreillä pienet värimolekyylit tunkeutuvat hiussuomujen sisälle. Kun ne reagoivat hapen tai vaikutinaineiden kanssa, värimolekyylit laajenevat ja jäävät loukkuun hiuksen sisälle.

Colour B4 -tuotteissa hyödynnetään kemiallista prosessia, jossa värimolekyylit pienennetään taas alkuperäiseen kokoonsa, ja väri voidaan yksinkertaisesti huuhdella pois hiuksista, koska kutistetut värimolekyylit mahtuvat taas ulos hiuksen sisältä.

Aktivointiaine ja värinpoistaja toimivat yhdessä värimolekyylien pienentäjinä, ja avainasemassa oleva huuhtelu sekä hoitoaine varmistavat, että värimolekyylit saadaan ulos hiuksesta, ja hiuksen Ph-arvo palautuu optimaaliseksi."

Tätä pitää huuhdella todella pitkään. 20 minuuttia ON pitkä aika ja se ei todellakaan riittänyt. Heti käsittelyn jälkeen näytti siltä, että palasin vaaleaan väriini, mutta vuorokauden kuluttua olin jälleen latvoista tumma. Tai no ehkä aavistuksen vaaleampi.

Värin poisteluun auttaa myös öljyhoito, mutta jämähtäneeseen väriin sekään ei enää tehoa. Askorbiinihappo (C-vitamiini) syväpuhdistavaan shampooseen sekoitettuna ja sen massan pito hiuksissa jonkun aikaa ennen huuhtelua, on myös tehokas konsti kestovärien haalisteluun. Kaikkea tuli testattua. Hunajat ja sitruunat skippasin.

Hius kasvaa noin sentin kuukaudessa, joten vuoden jälkeen päässäni roikkui tummahkot latvat reippaan 10 sentin vaaleammalla juurikasvulla. Koko prosessin ajan pidin hiuksiani jatkuvasti kiinni erilaisilla nutturoilla ja sykkyröillä. Kävin kampaajalla ottamassa vaaleahkoja raitoja ja leikkasin latvoja pois aina niin paljon, kuin sietokykyni kesti. Haluan pitkät hiukset ja lyhyisiin siirtyminen ei tuntunut hyvältä ratkaisulta.

Tummuus alkoi lopulta hellittää ja jossain vaiheessa huomasin, että latva onkin vaalea. Nyt on 3 ja puoli vuotta kasvattelua takana ja ainakin itsestä tuntuu että tämä väri on sittenkin se paras. Sen nimi on tietenkin pahvilaatikko.

Lopuksi kuva ovikameramme uumenista viime kesältä.

Mökin kattoremontti, sopimus

Aiemmassa kirjoituksessani kävin läpi tarjouksia ja sopimuksen tekemistä. Nytpä kerron miten meidän kävi.

Me lähetimme paikallisille yrittäjille useita kyselyitä ja tarjouspyyntöjä. Monesta paikasta tuli vastaus, että emme tee huopaa, tai että kaikki tämän vuoden työt on lyöty lukkoon ja enempää ei ehdi tekemään. Mutta paikalle tuli yksi tekijä joka innostui työstä ja vielä kun sanoimme, että vasta syksyllä, oli asia vielä parempi. Niinpä kirjoitimme urakkasopimuksen koska tarjous tehtiin suullisesti ja samoin tilaus.

Kesä meni ja yrittäjästä ei kuulunut mitään. Soitin hänelle ja hän ilmoitti lopettaneensa toiminnan. Itse asiassa hän teki sopimusrikkomuksen, koska hän ei tullut tekemään sitä urakkaa. Silloin kun yrittäjä on lopettanut toiminimensä, mutta sopimus on kirjoitettu ennen sitä, on se sopimus sitova. Toiminimi olisi vielä ollut sen urakan aikana voimassa. Mutta hän ei halunnut enää tehdä.

Olisin voinut vaatia sopimusrikkomuksesta jotain korvausta, mutta päätin että antaa olla. Kulutin sen energian uuden yrittäjän etsimiseen.

Ja se on pakko sanoa, että jos yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, sellaista ei kannata ottaa tekemään mitään suuria remontteja. Tarkasta sivulta ytj.fi kuuluuko yrittäjä rekisteriin, älä suosi harmaata taloutta. Eli jos yrittäjää ei löydy ytj:n sivulta, työ olisi pimeää työtä.

Uutta tarjouspyyntökierrosta tehdessäni aloin miettiä huovan järkevyyttä. Varsinkin kun ympärillä on kymmeniä mäntyjä ja niistä rapisee kokoajan havunneulasia alas. Muutaman kerran kiskoin piiiiitkällä haravalla katolta kottikärryllisen havunneulasia ja huomasin, että vaikka oli kuiva kesä, neulasten alla oli kosteutta.

Niinpä vaihdoin melko nopeasti katseen kohti peltikattoyrityksiä. Mikäli haluat vaihtaa materiaalia, kannattaa selvittää kunnan rakennusjärjestyksestä, että vaatiiko se toimenpidelupaa tai -ilmoitusta.

Vielä ennen arviokäyntiä päätimme, että ei edes räystäskouruja enää, koska meillä ei tarvitse olla sadevesijärjestelmää. Kourutkin olivat aina täynnä niitä havunneulasia.

Ja ei, emme halua kaataa niitä mäntyjä pois.

Peltikaton tekijöitä löytyikin heti ihan eri määrä. Muutamasta saimme neliömäärän ilmoittamalla arviotarjouksen, että tarkempi tulisi sitten paikanpäällä. Me katsoimme tässä vaiheessa toimitusvarmuutta ja luotettavuutta, meille tulikin sitten tunnetun kattofirman edustaja arviokäynnille ja saimme suullisen tarjouksen, vastasimme siihen myöntävästi ja kirjoitimme kirjallisen tilausvahvistuksen, eli urakkasopimuksen.

Sopimuksesta tulee siis käydä ilmi ketkä sopivat, mitä, missä, milloin ja miten työ taoi toimitus toteutetaan, millä hinnalla ja mikä on sopimuksen voimassaoloaika. Viivästyksistä kannattaa myös sopia.

Tärkeää on myös sopia kaikki käytännön asiat, kuka vie roskat pois ja mitä asioita yrittäjät saavat käyttää työnsä aikana, esim. sähkö, vesi ja wc. Onko heillä vakuutusta ja mitä se kattaa. Työkalut heillä yleensä on itsellään, mutta sekin kannattaa varmistaa. Ja myös se, että pitääkö/saako kiinteistön omistaja olla paikalla. Naapureille ehkä myös kannattaa ilmoittaa hetkellisestä haitasta hyvissä ajoin.

Meidän katto on nyt valmis, kaikki tässäkään ei mennyt ihan kuten piti, mutta lopputulos on tässä:

 

Mökin kattoremontti, aloitus

Jo keväällä ensimmäistä kertaa mökillä käydessämme totesimme, että mökin katto alkaa olla tiensä päässä. Se oli alkuperäinen huopakatto, vuodelta -89 ja oli siis syytä tehdä uusi. Ajatus oli, että ennen seuraavaa talvea, eli siis syksyllä.

Kattoremonttia suunnitellessa ensin pitää tietenkin päättää materiaali. Koska mökissä oli jo huopakatto, mietimme, että huopa voisi olla paras vaihtoehto, koska se on myös hiljainen. Meillähän on siellä nukkumaparvi, joka ei ole kovinkaan korkea, niin ajattelimme, että peltikatto ropisisi liian lähellä korvaa sateella.

Sitten piti päättää, että teemmekö itse vai käytämmekö yrittäjää. Tämä oli oikeasti vaikea päätös, sillä osaamista kyllä riittää, mutta aikaa ei niinkään. Turvallisuuden ja varmuuden vuoksi valitsimme yrittäjän.

Niinpä aloimme kartoittaa alueen huopakattojen tekijöitä. Kyselimme tutuilta suosituksia ja googlailimme. Lähetimme kyselyitä muutamiin paikkoihin ja ihan suoria tarjouspyyntöjäkin. Ihan perussääntö on se, että ainakin 4 paikasta kannattaa pyytää tarjous.

Monella kattofirmalla on ilmainen arviokäynti. Sellaisen kun kutsuu paikalle, pitää muistaa olla tiukkana, ettei sitten heti kirjoita sopimukseen nimeä, jos vielä oikeasti haluaa miettiä ja vertailla.

Yksi asia mitä kattoremontin tekijät aina kysyvät, on kattokaltevuus. Se on suhdeluku joka kertoo, paljonko vaakasuuntaista matkaa tarvitaan metrin nousun saavuttamiseen. Suhdeluvun ensimmäinen numero (yksi) kertoo katon nousevan tasan metrin. Jälkimmäinen numero taas kertoo millä matkalla metrin nousu tapahtuu (molemmat numerot ilmoitetaan siis metreinä).

Toinen ehkä vielä tärkeämpi asia on neliömäärä. Arvioitsijat yleensä nuo molemmat lukemat selvittävät ihan itse, koska heidän vastuullaan on se että materiaalia tulee oikea määrä.

Se tuskin on maininnan arvoista, mainitsen kuitenkin, että halvin tekijä ei ole aina hyvä valinta. Mutta sitä korostan, että mikäli yrittäjä on heti valmis aloittamaan urakan, on varmasti jotain pielessä. Hyvillä tekijöillä on aina pitkä jono.

Tarjous kannattaa aina pyytää kirjallisena. Jos tarjouksen hyväksyy, tekee tilauksen, sekin kannattaa tehdä kirjallisena. Jos taas yhtäkin ehtoa tarjouksesta muuttaa, on kyseessä vastatarjous ja se ei sido yrittäjää mitenkään. Hän voi sen hyväksyä, tai hylätä. Tarjouksissa on yleensä viimeinen voimassaolopäivä ja jos ostajana et reagoi tarjoukseen mitenkään, se raukeaa sinä päivänä ja sen jälkeen on tehtävä uusi tarjouspyyntö jos sen sittenkin haluaisi.

Sitten kun tilaus on tehty, pitäisi ostajan saada tilausvahvistus. Se on yleensä ilmoitus että tilaus on otettu vastaan ja siinä pitää jo olla aikatauluarviota tarkemmin. Suomen oloissa säätila on usein se mikä määrää koska kattoremontti tehdään. Eli aikataulu näissä on usein aika laaja, jopa 2 kk.

Usein sopimus kirjoitetaan jo heti siinä paikanpäällä ilman sen suurempaa paperi tai sähköpostin lähettelyrumbaa. Allekirjoittamalla sen juuri sinulle tehdyn huipputarjouksen sitoudut maksamaan urakan. Siinä tapauksessa voit vielä perua, jos yrittäjä ei vielä ole ehtinyt reagoimaan mitenkään asiaan, eli ei ole tilaillut materiaaleja eikä lyönyt lukkoon aikatauluja, mutta voit siinäkin tapauksessa joutua maksamaan jotain sopimussakkoja jos päätätkin, että ei sittenkään.

Sopimustahan ei sitten enää voi yksipuolisesti muuttaa, ellei siitä ole erikseen kirjoitettu pykälää. Usein se on yrittäjä joka kirjoittaa itselleen luvan, varsinkin pitkissä toimituksissa, nostaa esimerkiksi hintaa jos tapahtuu jokin ennalta arvaamaton olosuhdemuutos johon ei ole voinut varautua. Kertatoimituksissa, kuten juurikin kattoremontissa hintaa ei enää saa muuttaa. Ja lisätöistä on sovittava erikseen.

Jatkuu seuraavassa...

Päättelyä

En tunne ketään, joka innostuisi päättelystä. Itse jätän sen aina jonnekin sinne hamaan tulevaisuuteen, eli kerään valmiita töitä todella ison kasan, ennen kuin edes ajattelen sitä hirvittävää päättelyurakkaa. Varsinkin kun usein työni näyttää nurjalta puolelta tältä:

Sukan ja miksei lapasen ja myssyn kärkikavennus on se, minkä teen yleensä ensimmäisenä. Pujotan langan suuren parsinneulan silmään ja tökkään sen viimeksi kudottujen silmukoiden läpi.

Ensin kannattaa pujottaa vain toisen puolen silmukat ja sitten siirtyä toiselle puolelle sukkaa ja kiristää lankaa sopivasti, niin loppukavennus menee kunnolla kasaan.

Sen jälkeen työnnän neulan keskeltä kärkikavennusta sukan tai minkä tahansa vastaavanlaisen työn sisäpuolelle

Ja käsi työn sisälle ja neulan veto lankoineen sinne sisälle.

Ja sitten käännän työn ja pujotan vielä toisen sivukavennuksen silmukoiden takapuolelle neulan ja vedän langan mukana ja katkaisen sen lopulta.

Tässä viimeisessä kuvassa on selkeytettynä se miten neula kannattaa pujottaa silmukoihin. Näin siitä tulee mahdollisimman näkymätön. Resorissa pujotan neulan yleensä jonkun oikean silmukkarivin reunaan.

Tuossa ylimmän kuvan kaltaisessa tilanteessa käytän hyvin paljon hyväkseni sitä takana olevaa lankojen kiertokohtaa. Sinne sekaan voi neulan pujottaa helposti ja lanka jää näkymättömiin.

Pitäisi ehkä tehdä uuden vuoden lupaus, että päättelen aina heti kaikki valmiit työt... no ei nyt liioitella sentään.

Sukan kärkikavennukset

On ihan käsialasta kiinni, koska on hyvä aloittaa kärkikavennukset. Itse teen omiin sukkiini kavennukset siinä vaiheessa kun sukkaosa on isonvarpaan puolivälissä. Sukka kun kutistuu kuitenkin pesussa hieman ja jopa silloinkin kun sitä ei käytä.

Kerroksen vaihtumiskohta on kahden aiemman postaukseni perusteella sukan pohjassa keskellä. Kun ensimmäisellä puikolla on jäljellä 3 silmukkaa, kudon 2 yhteen oikealla silmukalla ja viimeisen normaalisti oikeaa.

Toisella puikolla kudon ensimmäisen normaalisti oikeaa, sitten nostan toisen kutomatta puikolle ja kudon kolmannen oikeaa ja nostan toisen silmukan kolmannen yli. Kolmannen puikon kudon kuten ensimmäisen ja neljännen kuten toisen.

Joka toisen kerroksen kudon normaalisti kaventamatta. Siitä seuraa kuvan näköistä jälkeä.

Jatkan näitä kavennuksia joka toisella kerroksella, kunnes puikolla on enää 7 silmukkaa ja olen senkin kerroksen kutonut kerran kokonaan kaventamatta. Sitten kavennan jokaisella kerroksella kunnes jokaisella puikolla on enää 2 silmukkaa. Siinä vaiheessa katkaisen langan, noin 15 senttiä riittää, ja kudon aina 2 yhteen oikealla silmukalla vetäen langan silmukoiden läpi.

Hieman huono kuva valmiista päättelemättömästä sukan jalkaterästä:

Kannattaa aina pitkin matkaa laskea silmukoiden määrä, Mitä aiemmin huomaa jonkun silmukan pudonneen tai jääneen kaventamatta, sen helpompi se on korjata.

Kantapää, osa 2/2

Viimeksi tehtiin kantalappu, nyt jatketaan.

Oikaistaan kantalappu suoraksi ja pujotellaan puikko reunan silmiin. Molemmille puolille. Tähän on monta tapaa, moni ottaa kaksi lankaa, että tulee tukevampi, itse otan aina vain yhden.

Silmukat on helpompi poimia nurjalta puolelta.

 Jos kantalapussa on vaikka 16 edestakaista kerrosta, olen ottanut puikolle 17 silmukkaa. näin 7 veljestä -vahvuisella langalla. Nallen vahvuisella olen tehnyt 20 edestakaista kerrosta ja ottanut 21 silmukkaa sivulta puikoille.

Langan voi katkaista jos haluaa jatkaa eri värillä tai ei halua lenksua sukan sisälle. Itse en useinkaan lankaa katkaise. Jätän sen sopivalle kireydelle kun jatkan kutomista keskeltä kantalapun pohjaa. Eli tässä vaiheessa siirretään pohjan silmukoista puolet toiselle sivupuikolle ja toiset toiselle. Ja aloitus keskeltä joko uudelle langalla tai siirtämällä lanka aloituskohtaan.

Ensimmäisen kerroksen olen kutonut ihan kaikki silmukat. Toisella kerroksella olen kaventanut juuri poimittujen silmukoiden nurkista yhdet silmukat. Eli ensimmäiseltä puikolta kaksi viimeistä silmukkaa yhteen kutomalla ne tavallisen oikean silmukan tapaan, molemmat silmukat mukaan.

Sitten seuraavat 2 puikollista kudotaan normaalisti, mutta neljännen alussa nostetaan ensimmäinen silmukka kutomatta puikolle ja kudotaan toinen oikeaa. Sitten nostetaan ensimmäinen silmukka sen yli.

Seuraava kerros kudotaan normaalisti ilman kavennuksia ja sitten taas 4:llä kerroksella ensimmäisen puikon 2 viimeistä silmukkaa kudotaan oikeaa yhteen ja neljännen puikon kaksi ensimmäistä niin, että ensimmäinen silmukka nostetaan kutomatta, toinen kudotaan oikeaa ja ensimmäinen nostetaan sen yli.

Näin jatketaan, kunnes saavutetaan oikea silmukkamäärä. 7 veljestä -langalla se on käsialasta riippuen 12 silmukkaa per puikko, nallella 13-14 silmukkaa.

Ensimmäisen puikon kavennukset

Neljännen puikon kavennukset

Olen nähnyt sukissa kavennuksia pitkin matkaa, itse en jaksa laskea kerroksia ja muistella missä kohdissa kavennuksia tulee. Tapoja on siis kaikenlaisia.

Seuraavalla kerralla kerron kärkikavennusten teon.

Kantapää, osa 1/2

Aina kun puhun jonkun kanssa villasukkien kutomisesta, puhe kääntyy kantapäähän. Niinpä otin kerrankin kuvat eri vaiheista ja päätin kirjoittaa ohjeet.

Omat sukkani aloitan aina varresta, luon silmukoita langan ja puikkojen vahvuudesta ja varren halutusta pituudesta riippuen 10 - 18 silmukkaa x 4. Eli 40 - 72. Aika vaihtelevaa...

Oletan, että jokainen osaa tehdä varren sukkaan, useinhan se on 1 oikein 1 nurin tai 2 oikein 2 nurin ja vaikka oikeaa, sellainen putki. Kuvan sukka on aikuisen kokoa, nalle langalla tehty, silmukoita nilkan kohdalla on 14 puikolla. Olen tuohon tehnyt nilkkaan 1 oikein 1 nurin neulosta varren alaosaan, välissä on oikeaa, kun ihan alussa on myös 1 oikein 1 nurin neulosta.

Sukan varsi jaetaan kahteen osaan, etu- ja takaosaan. Otan usein muutaman extrasilmukan kantalappuun jalkaterän etuosan puikoilta. Tuossa lienee 32 silmukkaa kantalappua varten, edessä 14, eli 12 puikolla

On tärkeää, että varren "saumakohta" eli kerroksen vaihtumiskohta tulee keskelle taakse. Yksivärisissä se ei haittaa, mutta jos on raitasukat, niin mieluiten sen kerrosnousukohdan laittaa taakse. Jotkut toki laittavat sen sivuun.


Kantalappua

Eli varren lanka poikki ja puikoille hyvät määrät silmukoita. Kantalappu aloitetaan työn oikealta puolelta, kantalapun oikeasta reunasta nostamalla ensimmäinen silmukka puikolle kutomatta ja seuraava kudotaan oikeaa, seuraava nostetaan kutomatta ja seuraava kudotaan. Jos varressa on ollut tuo 1 oikein 1 nurin, saa näyttävän neuloksen kun kudottu oikea silmukka tulee nurjan kohdalle. Tätä jatketaan kerros loppuun. Työ käännetään ja kudotaan nurjaa koko kantalappu toiseen päähän. Sitten aletaan taas nostamalla ensimmäinen silmukka kutomatta, seuraava kudotaan jne. ja seuraava kerros taas nurjaa.

Jalkaterän etupuolen silmukat odottelevat vain puikoilla parempia aikoja.

Hyvä kantalapun mitta on noin 6 - 7 cm aikuisen sukassa. Itse olen laskenut että nallella noita edestakaisia kierroksia tulisi 20. Novitan 7 veikalla riittää 16.

Sittenpä päästään kavennuksiin.

Kantalappu jaetaan kolmeen osaan, mutta 2 puikkoa riittää vallan hyvin. Lankaa ei tarvitse katkaista. Nostetaan kerroksen alusta 9, 11 tai 13 silmukkaa kutomatta puikolle niin, että kun toiselta puolelta kantalappua laskee saman verran silmukoita sivulle, keskelle jää vähintään 10 silmukkaa. Sellainen kantapään alle sopiva leveys.

Kantalapun lanka voi jäädä sinne alun silmukoiden taakse semilöysästi katkaisematta, tai sen voi katkaista ja aloittaa vaikka toisella langalla.

Aloitetaan kutomalla ylihypätyistä silmukoista 2 seuraavaa silmukkaa yhteen tavallisen oikean silmukan tapaan. Mutta siis otetaan kummatkin silmukat siihen mukaan. Ja koska kantapään alle halutaan vahvistus, kudotaan seuraava silmukka oikeaa, sen siis on oltava oikea, jos on otettu pariton määrä silmukoita.

Seuraava silmukka nostetaan kutomatta ja seuraava kudotaan oikeaa jne. kunnes kantapohjan silmukoista on jäljellä 3 silmukkaa, ensimmäinen niistä taas nostetaan kutomatta, seuraava samoin, kolmas, eli viimeinen kudotaan. Sitten nostetaan se aiemmin nostettu silmukka sen juuri kudotun yli.

Nyt seuraa erikoinen tilanne: työtä jatketaan kutomalla sivulle jätetyistä vielä yksi silmukka oikeaa ja nostamalla taas tuo juuri äsken ylivedetty silmukka sen yli.
Sitten käännetään työ ja nostetaan ensimmäinen silmukka kutomatta ja kudotaan nurjaa siihen saakka että puikolla on se silmukka millä kavennukset alettiin. Kudotaan se ja seuraava alussa ylihypätyistä silmukolista ja kudotaan ne nurjalla silmukalla yhteen.
Sitten voi nostaa vielä yhden silmukan kutomatta puikolle ja kääntää työn.

Vaihtoehtoisesti voi ensin kääntää työn ja ottaa sitten silmukan niistä ylihypätyistä. Se on makuasia. Nyt kuitenkin taas kudotaan ne 2 ensimmäistä yhteen ja seuraava silmukka oikeaa, seuraava nostetaan kutomatta ja taas seuraava oikeaa kunnes taas on 3 jäljellä. Eli ensimmäinen niistä nostetaan, kuten myös seuraava ja kolmas kudotaan ja nostetaan edellinen silmukka yli ja kudotaan vielä yksi, jonka yli nostetaan edellinen silmukka ja käännetään työ

Ensimmäinen silmukka kutomatta, loput nurjaa, kunnes on 1 jäljellä ja kudotaan se seuraava ylihypätyn silmukan kanssa yhteen nurjalla silmukalla.
Tätä jatketaan kunnes viimeisellä nurjalla kerroksella kaikki sivujen silmukat on kudottu kantapohjaan.

Lopputulos näyttää kantapohjan sivuilla tältä.

Kantapääntekoon ei kuitenkaan ole vain yhtä ohjetta, sen voi tehdä kuten haluaa. Mutta tässä oli se miten yleensä itse teen.

Seuraavassa osassa kerron miten tästä jatketaan eteenpäin.

Lötjäke

Kesäkausi on nyt ohi. Siis muutimme pois kesämökiltä jo viikonvaihteessa.

Kesän kohokohtia olivat lämmin sää ja se kun purimme käyttämättömänä olleen puu-uunin, nimeltä Lötjäke, pois ja teimme tilalle toimivan keittiön. Tosin vettä sinne ei tule kuin kantamalla, mutta se on elämäni ensimmäinen kokonaan uusi keittiö. Monessa vaiheessa kyllä meinasi iskeä epätoivo.

Alkutilanne oli tämä:

Kissojen takia piti piilottaa kaikki nokiset horminreiät aina heti kun käänsi selän. Varsinkin Iiris kävi muutaman kerran jopa uunissa sisällä, kun se vielä oli jokseenkin kasassa, kyljessä vain kissan mentävä aukko.

 

 Pihaan ilmestyi kiitettävä läjä tiiltä.

Suunnittelin tämän kokonaan itse, mutta mies oli tietenkin apuna tekemässä. Suunnittelu lähti jääkaapista, sitten mittailin tilan ja tein hankinnat Ikeasta. Jääkaappi on Veikon koneesta.

Yläkaapeista halusin luopua kokonaan. Seinän maalaisin valkoisella Otex akvalla. Se on kaunis matta maali.

Suunnitelma ei aina toteudu ja niin kävi tässäkin. Alun perin suunnittelin seinän vierustoille kaappeja, toiselle puolelle 40 cm ja toiselle seinustalle 60 cm. Koska taso oli jo tilattu, ei suunnitelmaa voinut muuttaa viemärin takia. Se olisi tullut keskelle 60 senttisen kaapin sivuseinää. Sen tilalle piti vaihtaa 40 senttinen runko. Hetken mietittyäni päädyin tilaamaan vielä tuon keskellä olevan kaapin runkoihin sopivat laatikot. Ovat siis Ikean Häggeby-sarjaa.

Nyt on vielä hakusessa miniuuni tuohon yhteen avohyllyyn.

Koko remontin ajan siivoilut jäivät vain pakollisiin raivauksiin. Näistä kuvistakin sen huomaa.

Olihan se hurja urakka, enkä kyllä toiste halua vastaavaa tehdä. Mutta keittiöstä tuli toimiva näin ja se on se tärkein asia.

Se vielä pitää todeta vinkkinä, että jos maalaa tiiliseinää, niin maalia pitää varata paljon. Varsinkin ensimmäinen kerros on raskas sutia ja seinä hörppii maalia kuin pesusieni.

Langan pätkävärjäys

Tänä kesänä tein värjäsin useita kiloja sukkalankaa. Se on oikeastaan helppoa. Tekniikoita on useita, mutta tässä omani:

Tarvitaan vettä, etikkaa, kelmua, riepuja suojahanskat, kuppeja, astianpesuainetta, lasivuoka ja mikro. Sitten joku työtila, joka ei säiky väriroiskeista. Ja tietenkin ne värit. Moni käyttää Cool aid värejä, jotka ovat elintarvikeväriä. Kaupassakin on leivontaosastolla jotain elintarvikeväriä. Itselleni osui Lidlin Crea box:n tekstiilivärejä. Löysin myös jotain sumutevärejä samalta valmistajalta.

Värit

Ensin tein langoista vyyhtejä. Se on helppoa, tosin aikaa vievää, lanka vain pyöritellään vaikka kahden tuolin selkänojien ympäri ja lyhyillä länganpätkillä kiinni sopivin välimatkoin.

Sitten laitoin langat likoamaan ämpäriin, jossa oli arviolta litra viileää vettä ja 1-2 desiä etikkaa. Annoin liota vähintään puolituntia. Mitä pidempi liotusaika, sen parempi.



Etikkavesiliotus

Sillä välin valmistelin värit purkkeihin veden kanssa. Sekoittelin noista neljästä väristä myös erilaisia sävyjä.

Pöydälle laitoin vanhan pyyhkeen, joka saa hauskan värityksen ja jatkaa toimintaansa pyyhkeenä edelleen. Kelmu tarvitsi painoja pienen tuulenvireen vuoksi. Valmiit värisekoituskulhot sopivat hyvin siihen tarkoitukseen.

Valmis työpöytä

Sitten vain puristin liiat etikkavedet pois langasta ja asetin sen värjättäväksi.

Värjättävä lanka

Tälle tein värin helpolla tavalla lorauttamalla pienen väripisaran sinne tänne. Tässä punaista, vaaleanpunaista ja hieman oranssiakin. Värejä voi roiskia langalle miten vain. Yleinen tapa on myös kastaa joku osio värikulhoon.

Värjäys

Painelin hiukan värikohtia, että ne menivät lähes kaikkiin lankoihin. Tarkoitushan ei ole tasainen väri, vaan joku tuollainen epämääräinen.


Sen jälkeen rullailin kelmun kiinni.

Mikroon menevä paketti

Ja nostin sen mikroon lasivuoassa.

Mikrosta tullut paketti

Laitoin kahdessa erässä 3 minuuttia täydellä teholla. Langan on syytä olla kosteaa ja sitä kyllä pitää vahtia. Haju on sen verran ummehtunut, että otin mikron suosiolla ulos. Ja lämmintä pitää tulla (n. 80 astetta), väri ei pysy, jos lanka ei lämpene tarpeeksi.


Langan pitää antaa jäähtyä sen jälkeen ihan rauhassa. Kelmun kuorin pois vasta sitten kun paketti oli kädenlämpöinen. Sen jälkeen pudotin sen viileään veteen jossa on luraus astianpesuainetta.

Saippuavesiliotus

Pesun jälkeen vyyhti näytti tältä:

Valmis kuivumaan

Lopullinen vyyhti näyttää tältä:

Värjäilin aina kerralla aika satsin, ja maisemat olivat kohdallaan.

Yhden päivän värjäilyt kuivumassa

Työhuone

Lämpö oli 28 puiden varjossa. Keskimmäisessä männyssä on linnunpönttö ja siellä oli juuri tuolloin kirjosieppopesue. Niiden isä istuskeli lähipuiden oksilla rauhallisena ja katseli touhujani. Vei välillä murkinaa pönttöön.

Ei toimi aina

Ampiaisiakin on ilmeisesti monenlaisia. Sellaisia, mitkä pesivät siinä pyöreässä itsetehdyssä pallossa ja sitten niitä, mitkä mönkivät sopivaan seinänkoloon pesimään.

Tein niitä valeampiaispesiä, joista juttu löytyy täältä. Ripustin niitä pitkin mökin seinustoja ja silläkin seinällä sellainen oli, mihin juuri nuo seinän rakoon mönkivät pörisijät päättivät muuttaa, koko yhdyskuntana. Ja se tapahtui vuorokauden aikana.

Se niille mieluisa seinänkolo oli makuuhuoneen ikkunan karmin tausta. Päivän kuuntelimme, että jopas on pörinää, että jotain on tapahtumassa. Illalla sitten se alkoi, niitä tunki sisälle ikkunan verkotuksista huolimatta.

Voisin sanoa, että oli ikimuistoinen yö. Mieheni pyydysti niitä juomalasiin, jonka alle pujotti ohuen pahvin ja minä kuskasin ne ulos. Mietin, että montako kierrosta yksi mahtaa tehdä, koska homma oli loputon.

Alkuun yritin itsekin niitä pyydystellä, mutta sain jonkunlaisen paniikkikohtauksen kun yksi lähti lentämään kohti ja samantien se jo paukautti piikillä käsivarteeni. Tekee muuten kipeää. Onneksi en niille ole kovin allerginen. Jäi vain kunnon reikä siihen pistoskohtaan ja pieni turvotus.

Melko tarkkaan klo 12 yöllä pesässä alkoi hiljaisuus. Mutta jo 3 aikaan aamulla se pörinä alkoi taas. Ja taas kannettiin lasitolkulla ampiaisia ulos. Joskus kahta samassa lasissa ja kerran jopa kolmea.

Eniten pelkäsin, että kissat pyydystävät jonkun ja saisivat pistoksen. Ampiaisen pisto suuhun on aina vaarallinen, oli allerginen tai ei.

Kauppojen auettua lähdimme myrkkyostoksille. Suljimme kissat saunaan siksi aikaa. rautakaupasta löytyi Plantagenin myrkky, jota kävimme suosituksista huolimatta suhauttamassa jo päivällä. Suositushan on, että myrkytys tapahtuisi vasta yöllä, kun pörinä on hiljentynyt.

Valitettavan tehokas aine. Emme siis tehneet tätä mitenkään mielellämme, vaan pakon sanelemana. Nyt ainakin osa yhdyskunnasta jäi henkiin, tosin kodittomiksi.

Tänään hankimme lisää verkkoa, jota virittelemme seinien rakoihin ja ikkunankarmien sivuihin esteeksi. Se on ihan rautakaupassa myytävää metalliverkkoa, joka pitää leikata muotoon ja sitten kunnon nitojalla kiinni. Se onkin sitten ihan oma juttunsa.

Uskomatonta

Luulin jo monesti, etten missään tapauksessa saa sitä 1600 - 1700 gramman 7 veljestä lankaani loppumaan. Tämähän oli tilanne toukokuun alussa:

Tuon lisäksi oli keskeneräinen työ, jossa oli lankoja 50 -100 g. Linkki juttuun löytyy tästä.

Kudoin joka ilta sukkia ja jostain langoista tein virkkaamalla valeampiaispesiä. Niistä juttu löytyy tästä. Pois jätin nuo kaksi valkoista vyyhtiä, jotka menevät värjäykseen lähiaikoina.

Koko sukkaurakka on päättelemättä. Kippasin kaikki yhteen läjään ja ne näyttävät tältä:

Nyt siis jäljellä on enää tasan 20 grammaa. Siinä tuo punainen on se mitä ei ollut ensimmäisessä kuvassa.

Nyt voin vihdoinkin tarttua nallelankoihini ja alkaa opetella uusia silmukkamääriä. Nalle on sen verran ohuempaa, että seiskaveikan silmukkamäärillä tulisi pieniä ja kireitä. Myös puikot pitää vaihtaa ohuempiin.

Iiris

Nyt on tasan 9 vuotta siitä kun Iiris tuli meille. Meillä oli silloin jo Carlos, joka tuntui kaipaavan kovasti kissaseuraa. Jonkun aikaa etsittyämme päädyimme Boondocksin Iisi-kissaan, jolle heti vaihdoimme nimeksi Iiris.

Iiriksellä oli silmässä arpi, jonka vuoksi se ei meinannut kelvata kenellekään. Arpi on siinä vieläkin, muttei se sitä haittaa. Kissa on onnellinen ja vähät välittää tuosta pikku kosmeettisesta haitasta.

Kotimatka sujui aika äänekkäissä merkeissä, neito ilmoitti heti ettei sitten pidä automatkoista ollenkaan. Carlos oli meitä ovella vastassa ja ensikohtaaminen suoritettiin kuljetuskopan suojissa.

Carloksen ja Iiriksen ensikohtaaminen

Kopasta poispääsy oli niin jännittävää, ettei siitä ole edes kuvia. Carlos oli loistoisäntä ja pian sitten jo leikittiinkin jotain.

Ensimmäiset yhteiset leikit

 

Iiriksellä on paljon hauskoja tapoja, sen nukkuma-asento on sellainen, etten ole nähnyt kenelläkään muulla.

Iiris lepää

 

Carlos oli välillä todella hämmentynyt uudesta kaveristansa. Mutta niin onnellinen ja tietenkin yritti vähän matkia tuota nukkuma-asentoa.

 

Carlos hämmentyneenä

Televisio kiinnostaa aina jos siellä on lintuja.

Iirikseltä voi kysyä sen ikää, mutta ei se sitä kerro. Arvio oli, että meille tullessa 3 - 5 vuotta.

Meille tullessa se ei osannut kehrätä, leikkiä eikä puskea. Nyt nuo kaikki sujuu todella hyvin. Se on hyvin aamu-uninen ja seurankipeä. Koskaan se ei ole purrut tai raapinut meitä.