Carloksen ikää ei tiedetty. Nokian Tottijärvellä oli harhaillut kissa syksyllä 2006 ja jotkut ihanat ihmiset olivat sen sieltä loukuttaneet ja toimittaneet Kissojen katastrofiyhdistykselle. Kiitos heille.
Kissojen Katastrofiyhdistys hoiti Carloksen kuntoon ja siellä Carlos sai nimen Carlos. Melko pian Carlos pääsi perheeseen, jossa vietti 2 vuotta. En tiedä paljonkaan siitäkään elämästä, mutta sen tiedän, että siellä Carlos sai mennä ulos vapaasti ja kuulemma naapurustossa siitä tykättiin kovasti.
Perheeseen syntyi lapsi ja siksi Carlokselle alettiin etsiä uutta kotia, jolloin me astuimme kuvioihin. Alku oli hieman hankalaa, meille tulo kun tiesi vapaan ulkoilun loppumista. Meille alkuun hieman osoitettiin mieltä raapaisemalla sopivasti tai vähän haukkaamalla.
Meidän sen aikaisessa asunnossa, talossa, oli kylmä kuisti tai terassi. Se esiteltiin Carlokselle ensimmäisen kerran vasta noin parin viikon meillä asumisen jälkeen. Silloin huomasin ensimmäisen kerran miten ilmeikäs kissa voi olla. Sen ilme selkeästi sanoi, että tiesittekö te, että täällä on tämmöinen huone. Siitä tulikin Carloksen suosikkihuone siellä asuessa.
Jossain vaiheessa saman kevään aikana lähdimme reissuun ja veimme Carloksen kissahoitolaan. Palattuamme saimme kuulla, että Carlos on erittäin kissasosiaalinen ja sen tiedon oivallettuamme aloimme miettiä meille toista kissaa. Ja myöhemmin vielä kolmatta. Kerron niistä myöhemmin.
Tänään olen kiitollinen siitä lähes 9 vuodesta, jonka sain viettää noin ihanan kissan kanssa. Ikävä on kova.
