Minimalismikokeilun tuloksia

Listaukseni (lista) asumisen välttämättömistä tavaroista oli meidän elämäntyyliin erittäin kattava. Spagettikauha oli unohtunut, mutta sen virkaa toimitti meidän erikoinen vispilä.

 

 

 

 

 

Lisäksi toin vielä kissojen kynsimätelineen, vaikka matot suorittavat sitä virkaa meillä myös. Kaikessa toiminnassa oli hyvä huomata, että esineillä oli useita käyttömahdollisuuksia, juustohöylän sivulla sai leikattua piirakkaa ja hyvä veitsi toimi monen erilaisen veitsen kaikissa tehtävissä.

 

Tavaraa yritti tulla sisälle enemmänkin, koska me päätimme muuttaa vallan tuon taloyhtiön suurempaan asuntoon, kolmioon. Meidän putkiremonttiasunto on edelleen samassa tilassa. Emme jaksaneet enää odottaa sen valmistumista.

 

Me ensin kannoimme muuttokuormia yksiön häkkivaraston ja kellarivaraston täyteen. Onneksemme saimme kolmion avaimet jo hyvissä ajoin, loppuajan veimme muuttokuormat suoraan sinne. Kiusaus oli suuri alkaa ottamaan muutokuormasta meille lisää tavaraa yksiöön, mutta toistelimme itsellemme sitä että kolmiosta on nopea hakea ja samalla viedä vastaavaa pois jos tulee tarve.

Me saimme ilmaisen kuukauden sillä, että lupauduimme tekemään itse remonttia asunnossa. Maalasimme kaikki maalattavat pinnat ja uusimme märkätilojen silikoonit. Maalattavia pintoja siis riitti ja aina sopivassa vaiheessa haimme uutta muuttokuormaa. Sen vastapainona yksinkertaisesti sisustettu pieni yksiö oli rauhoittava. Nukuin todella hyvin.

Meillä oli sääntö, joka jäi voimaan, että tiskaamme aina heti käytön jälkeen. Eli se joka syö, tiskaa omat astiansa ja välineensä. Kattiloissa ja muissa astioissa tiskaamista vuoroteltiin, ihan onnistuneesti. Tiskiä ei päässyt kertymään ja selvisimme niillä muutamalla aterimella ja lautasella. Tätä tapaa jatkamme tulevassa asunnossa, koska siellä ei ole tiskikonetta ja keittiö on pieni.

Kattolamppua yksiössä emme tarvinneet ollenkaan. Meillä oli 2 lamppuinen jalkalamppu, joka osoitti valkoiseen kattoon. se valaisi huoneen ihan riittävästi. keittiössä toki oli katto- ja työvalo ja wc:ssä peilikaapin päällisvalo. Se valaisi eteisen kun ovi vain oli auki.

 

Huomasin olevani varautuja, en jostain syystä luota siihen että ehdin/pääsen käymään kaupassa hakemassa tiettyjä asioita, jos jokin loppuu. Varsinkin ruokapuolella kuivatavaran määrä oli yllättävä kun yhdistin kaikki mökiltä, putkiremontin alta ja yksiöstä tuodut uuden asunnon keittiöön. Kaappitila meinasi loppua kesken. 

Olen kuitenkin asunut aina kävelymatkan päässä kaupasta ja omistanut auton siitä lähtien kun hankin ajokortin. Tätä asiaa yritän nyt työstää ja tietenkin käyttää ne hankitut tuotteet ennen seuraavien hankintaa.

Muuton aikana tavaran karsiminen oli jokseenkin mahdotonta, en voinut kutsua ketään hakemaan mitään remontissa olevasta asunnosta, jo eteinen olisi karkoittanut kaikki hakijat. Emme myöskään olleet valmiita odottelemaan siellä yhtään pidempään kuin mitä pakkaamiseen meni aikaa, koska siellä oli pölyä ja viemärin haju. Päädyimme siihen, että kannoimme kaikki uuteen ja aloimme karsinnan vasta täällä. 

Minimalismia on vaikea määritellä, se on jokaiselle hieman erilaista. Itse haluan että minulla on pieni hätävarasto juurikin hankalaa kauppaanlähtemista ajatellen. Mutta kaikki sellainen, mitä en koskaan tule käyttämään, saa luvan lähteä. Asunnon sekeys luo kodikkuutta, on nopeampi siivota ja kaikki löytyy paikoiltaan. Sitä kohti pyrin.