Kissan korvavaivat

Kaikki eläimet pyrkivät piilottamaan kipunsa viimeiseen asti. Sitten kun ihminen huomaa eläimen kivun, on kyseessä yleensä jo aika paha juttu.

Syksyllä huomasin muutaman kerran kotiin tullessani, että Iiris tuli ovelle vastaan toinen korva hieman vinossa. Hetken kuluttua korva olikin ihan normaaliasennossa. Seurasin sitä muutaman päivän ja kun huomasin että korvaan ei saanut koskea, tilasin ajan lääkäriin.

Iiriksellä on se ikävä hammassyöpymäsairaus, eli hampaat alkavat syöpyä sisältäpäin. Hammaskiven poistossa ollaankin käyty vuosittain ja samalla tutkittu hampaiden kunto. Nytkin varasin ajan hampaiden tutkimukseen, koska arvelin, että joku hammas säteilee kipua korvaan. Edellisestä hammastarkastuksesta oli jo lähes vuosi.

Pyysin katsomaan samalla korvat ja siellähän se vika oli, toisessa korvassa. Hammaskiveä oli vähän, se poistettiin ja korvaa puhdistettiin sen mitä siitä sai kevyellä puhdistuksella. Mitään mikrobeita korvassa ei ollut, mutta tummaa töökää, epäilivät hiivatulehdusta. Kotihoito-ohjeeksi sain korvan huuhtelua ja kehotuksen palata vastaanotolle, jos ei huuhtelulla vaiva poistu.

Hankin Anivox- merkkistä huuhdetta. Sitä laitettiin pari kertaa viikossa. Se olikin temppu. Mieheni otti Iiriksen syliinsä ja jo siinä vaiheessa Iiris alkoi huutaa. Mitään riehumista ei kuitenkaan tapahtunut, mutta heti kun sain pienen määrän ainetta korvaan, Iiris ravisti päätään ja siinä oli sitten kaikki paikat korvahuuhteessa. Pahinta oli silti se korvan kaivelu pumpulipuikolla.

Siinä oli välillä muutto ja joulu ja uusi vuosi ja loppiainen ja kaikkea vastaavaa. Huuhtelu tehtiin joka viikko ja aina korvasta tuli sitä tummanruskeaa pöperöä. Heti noiden juhlapyhein jälkeen luovutin ja varasin uuden ajan lääkäriin.

Muuton takia tietenkin vaihdoimme toiselle lääkärille jo siksi, että entiseen paikkaan olisi ollut melkein 60 km ja tähän oli 7 km. Korva tutkittiin uudelleen, otettiin näyte ja todettiin, että ei ole mikrobeita, mutta ehkä hiivaa.

Lääkkeeksi sain mukaan viikon kuurin Saniotic vet- merkkistä antibioottitippoja korvaan laitettavaksi. Muutamana ensimmäisenä päivänä piti ensin laittaa Anivoxia ja sen jälkeen kaivaa pumpulipuikolla törkyä pois ja sitten vasta laittaa tipan. Näin teimme ja taas mentiin joitain viikkoja eteenpäin.

Anivox-huuhteluita teimme silti joka viikko ainakin kerran. Joka kerta sama juttu, tummaa vaikkua sai kauhoa tikkukaupalla. Iiris parka.

Sitten tilasin jälleen lääkärinajan, nyt vaadin että tehdään nukutuksessa kunnon huuhtelu. Niin tehtiin. Korvasta saatiin paineella kaikki erite pois ja mukaan saatiin joku lääkärin oma kehitelmä korvatipasta, siinä oli suolaliuosta sekä kortisonia.

Nyt kun tuon kuurin loppumisesta alkaa olla kuukausi, olen huomannut että korvaan ei edelleenkään saa koskea, sitä myös kutittaa välillä, mutta nyt ei tule sitä tummaa mörjää enää, tai vielä. Jotenkin on sellainen tunne, että ei tämä tähän loppunut. Ei hiivatulehdus korvaan tule ilmasta. Joku sen on aiheuttanut ja niin kauan kun se aiheuttaja saattaa olla läsnä, se tulee takaisin koska tahansa.

Se voi johtua jostain ruoka-aineesta. Mitään muuta en ole keksinyt. Koskaan aikaisemmin Iiriksellä ei ole ollut mitään tämmöistä, Iiris on kuitenkin ollut meillä jo kohta 11 vuotta. Toinen mitä arvelen, on se hammasvaiva. Jospa jonkun hampaan juuri on jossain lähellä korvan kudoksia ja lähettää tulehdusta korvaan.

Mutta se on ainakin varma juttu, että hoitamatta en jätä.

Kuva Iiriksestä aiemman asuntomme remontin keskeltä. Päärynä sopii myös tyynyksi.

Kotivara

Nyt on ollut paljon puhetta koronaviruksesta. Ihmisiä on joutunut karanteeniin tautiepäilyn vuoksi ja uhkakuvia tietenkin on esitetty, että mahdollisesti tauti leviää hallitsemattomasti koko maapallolle.

Aina voi tulla tilanne, että kotoa ei voi poistua. Itse olin esimerkiksi joku aika sitten kovassa kuumeessa, enkä jaksanut poistua kotoa kauppaan. Sen suurempia uhkakuvia en itse aio tässä maalailla, mutta kirjaan tähän sellaisen kotivaran, jollainen kotona olisi hyvä olla.

- lääkkeet. Niitä ei tietenkään voi haalia enempää kuin sen 3 kk määrän.
- erityisruokavalion ruoat
- kuivaruokatarvikkeita, pastaa, riisiä, nuudeleita ym.
- säilykkeitä ja tölkinavaaja
- lemmikkieläinten ruokaa
- hedelmiä

Ja jotain suurempaa ympäristökatastrofia ajatellen;
- mahdollisesti juomavettä
- paristoja ja paristoilla toimiva radio
- kynttilöitä ja tulitikkuja
- hygieniatarvikkeet
- käteistä rahaa

Itse haalin aina kissoille ruokaa siinä vaiheessa, kun säilytyslaatikossa on neljännes jäljellä. Ja pyrin pitämään kuivatarvikkeita aina kaapissa. Niiden päivämääriä on hyvä käydä vähän väliä läpi ja käyttää vanhenemassa olevat tuotteet pois.

Kaupan lähellä asuvat harvoin ajattelevat keräävänsä kaappiin liikoja ruoka-aineita. Niitähän saa pienen matkan päästä kaupasta. Itse olen asunut sen verran kaukana kaupasta, että kotivaran hankinta oli ihan järkevääkin. Siitä sitten tuli tapa, vaikka nyt tosiaan asunnosta on kauppaan noin 200 metriä.

Mitä koronaan tulee, en suosittele hamstraamaan sen vuoksi mitään. Kotivara vain on sellainen hyvä asia olla olemassa. Hyvä käsihygienia kannattaa aina, joten joka ulkoilukerran jälkeen käsien pesulle ja käsidesipullo sellaiseen paikaan, että sitä tulee käytettyä.

Puolen vuoden muutto, osa 10

Vanhan asunnon avaimet on luovutettu ja vuokranmaksu siitä lopetettu. Meillä olisi ollut vielä 2 kuukautta aikaa, mutta uusille asukkaille sopi paremmin kuin hyvin, että päätämme tämän vuokrasopimuksen aikaisemmin. Ihan mahtavaa. Onnea paljon heille.

Hieman haikeaa se oli laittaa ovi viimeisen kerran kiinni, mutta uudet asukkaat lupasivat kutsua meidät katsomaan sitten kun remontti on valmis. Ja tietenkin haluan sen nähdä.

Uudessa paikassa kaikki ei ole mennyt kommelluksitta. Täällä vaihdettiin jokin lämmityslaite keskellä tammikuuta ja jotain tottakai meni pieleen. Noin viikko värjöteltiin 17 asteessa, joka joidenkin mielestä on ihan riittävä, lopulta useiden soittojen jälkeen, huoltomiehet ynnä muut uskoivat että lämpöä on saatava. Pattereiden normaali ilmaaminen ei riittänyt. En tiedä mitä on tehty, mutta pääasia on nyt, että täällä ei enää jalat jäädy laminaattiin kiinni.

Pieniä lepotaukoja tässä järjestelyssä on pakko ottaa. Usein levänneenä keksii jollekin ongelmakohdalle paremman ratkaisun. Tänään sain pakollisen vapaapäivän töistä, joskin epämiellyttävästä syystä. Olen ainakin tämän päivän lakossa. Päätin hyödyntää sen käymällä vielä kerran vaatekaappini läpi.

Töissä pääsin vihdoin muuttamaan omaan toimistokoppiin. Siinä hankaluutena oli kaikki entisen "asukkaan" kalusteet ja tavarat. Siellä kävi ihmisiä ilmoittamassa haluavansa jonkun tietyn asian sieltä, mutta nyt heti ei ehdi ja jos se nyt saisi olla siellä. Lopulta tein ratkaisun, vein ne entiselle paikalleni ja siirryin itse uuteen paikkaan. Vähän sai ponnistella enemmän, mutta kannatti.

Nyt voin jo sanoa että tämä muutto on ohi. Tuskin maltan odottaa seuraavaa. Ainakin toivon, että sitten muutamme omakotitaloon. Oman talon rakentaminen on välillä käynyt mielessä, mutta tänne pikkupaikkakunnalle ei sellaista kannata tehdä. Täällä taloja on kyllä myynnissä. Vuodesta toiseen ne samat.

Puolen vuoden muutto, osa 9

Muutto on nyt voiton puolella. Tässä kaiken kiireen keskellä piti tietokoneeseenkin asentaa ohjelmat uusiksi, ihan vain siksi, etten aikoinani ladannut windows kymppiä, kun sen ilmaiseksi sai. No kuulin siitä silloin pelkkää huonoa, niin päätin odotella ja kun viimeinen kuulutus tuli, ei ollut aikaa. Nyt oli se aika pakko repiä vain jostain. Ja tietenkin kaivaa hieman kuvetta, että sain koneeni ajan tasalle.

Olenpa tässä myös myynyt nettikirppiksellä kaikkea sellaista mitä voisin kuvitella että joku ostaisi. Onnekseni jotain on sentään ostettu, esimerkiksi isot matot sain myytyä melkeinpä saman tien kun ilmoituksen laitoin. Sitten taas, vaikka on pimeää, niin lamput eivät menneet kaupaksi edes 5 eurolla ja kaupan päälle olisi saanut kunnon halogeenilamput niihin. Eli en pyytänyt liikoja, mutta vein ne nyt vinttiin odottamaan jotakin.

Onhan niissä ostotilanteissa ollut kaikenlaista ei niin mukavaa tilannetta. Myynti-ilmoitukseen todellakin kannattaa laittaa mitat ja se että onko taloudessa eläimiä, tupakoijia ja onko ainoa vaihtoehto nouto. Ja kun kaupat tulevat, kannattaa määritellä myynnin ajankohta noin tunnin tarkkuudella, koska vaikka itsekin suunnittelin tekeväni vaikka mitä siinä kun odottelin ostajaa, niin eipä se mukavaa ole. Puhelimeni viestiääni on kovaäänisimmilläänkin vain pieni kilahdus, sitä ei välttämättä kuule jos on vaikka toisessa huoneessa.

Turhaan varaajia valitettavasti on ja kun heiltä pyytää selitystä, sitä ei saa. Mittojen kyselijöitä myöskin riittää, välillä pyydetään lisää kuvia ja sitten ei kuulu mitään. Itse tein niin että odotin oman aikani ja poistin ilmoituksen ja siten vain naputtelin sen uudelleen. Koska jos joku siihen kirjoittaa että AV, niin se on silloin alustavasti varattu. Ja jos varaajaan ei saa yhteyttä, niin uutta ilmoitusta vain. Niin sain myytyä muutamia esineitä.

Mistään myymästäni käytetystä esineestä en ole mielestäni pyytänyt liikaa. En mieti sitä että paljonko maksoin siitä uutena. Se raha on mennyttä ja se on vain minun oma ongelma. Voin tietenkin odotella, kuten lamppujen kanssa nyt teen, että joku sen hinnan maksaa, tai sitten ei maksa ja sitten minä pidän ne itse. Kumpi on sitten parempi, jos joku maksaa siitä 50 euron esineestä yhden euron tai vie sen ilmaiseksi pois vai se että minä säilytän esinettä itselleni turhana taakkana.

Olen nyt huomannut että on todella helppoa ostella kaikenlaista, mutta luopuminen on erittäin vaikeaa. Ostokset tehdään hyvin pitkälti tunteen perusteella ja esineisiin liittyy helposti muistoja. En halua olla se joka heittää käyttökelpoisia esineitä roskiin. Siksi nyt menen tämän karsinnan pidemmän kaavan kautta myymällä ja lahjoittamalla sekä itse loppuun käyttämällä.

Muutosta vielä sen verran, että loppusiivous ja avainten luovutus on vielä tekemättä. Sitten myös sähkösopimuksen ja vakuutuksen lopetus nyt ainakin. Tästä ei tainnut tulla ihan puolen vuoden mittaista, mutta parempi niin.

Puolen vuoden muutto, osa 8

Päätin muuton ollessa pahimmillaan, että tulevana vuonna en osta enää mitään muuta kuin ne perustarvikkeet millä pysyn hengissä. Suutuin itselleni siitä kauheasta tavaramäärästä ja päätin karsia kaikkea todella rankalla kädellä vielä muuton jälkeenkin.

No hetihän tuo sääntö piti rikkoa. Ensinnäkin pesukoneen hankinta oli jo tiedossa ennen muuttoa. Täällä uudessa ei sellaista ole, ei myöskään pyykkitupaa, joten pakkohankinta. Se on nyt tuotu, asennettu ja testattu.

Seuraava kohde olikin sohva. Kierrätimme jo meidän vanhan kulmasohvan kulmapalan ja toimme muuttokuormassa tänne sen vanhan sohvan sivut, jotka saimme kätevästi liitettyä toisiinsa. Ihan hieno, mutta aivan liian suuri. Mietin jo sitäkin että jos repisi toisen pätkän päädyn irti ja liittäisi sen toiseen ja kierrättäisi sen ylimääräisenkin, mutta se vaan ei onnistu siististi. Niinpä kävelin kiltisti huonekaluliikkeeseen ja tilasin uuden pienen vuodesohvan ja vanhalle poiskuljetuksen asianmukaiseen kierrätykseen. Nyt vielä on viikko tai 2 siedettävä tätä ylipitkää sohvaa, joka on ihana, mutta tukkii kulkuaukon eteisestä olohuoneeseen.

Viimeisin ihana yllätys meinasi viedä meiltä yöunet. Illalla huomasin että toisen vessamme lattialla on vettä seinän vieressä. Sen seinän takana on tiskikone, jota testasimme ensimmäisen kerran päivällä. Tutkin kaikki vessan putket ja tiskikoneen ja mietimme jo että mitenkäs tästä sitten on mukava muuttaa vaikka viereiseen rappuun, koska putki-/seinäremontin keskellä asuminen kissojen kanssa ei onnistu.

Onneksi huomasin että vuoto tulee bideen liitoksesta ja valuttaa niin pientä vesinoroa kokoajan sitä letkua pitkin, että se juuri ja juuri tuntui käteen pienenä kosteutena. vippasin bideen wc-pöntön kannen väliin ja niin vain lattia oli jo aamulla täysin kuiva. Mutta uusi suihkupää siihen on ostettava. Tietenkin voisin sen pyytää vuokranantajalta, mutta sen tulisi sitten asentamaan joku meidän ollessa töissä ja kissat ovat muutenkin nyt stressaantuneita.

Lurjus varsinkin oli pari ensimmäistä päivää piilossa jossain muuttolaatikoiden takana, mutta on nyt 3 päivässä jo kotiutunut huomattavasti. Iiris vaatii hieman normaalia enemmän huomiota, mutta ei pelkää naapureiden kolahduksia.