perjantai 11. toukokuuta 2018

Vale ampiaispesä

Ampiainen on se hyönteinen mitä pelkään, niin ja mehiläinen. Kimalainen on söpö pallukka. Mutta sekin varmaan pistää tarpeen tullen.

Eilen keksin tehdä valeampiaispesiä harmaan seiskaveikan jämäkeristä. Olivat nopeita tehdä, pyöräytin yhdellä istumalla ne 4 kpl, jotka ajattelin tarvitsevani. Mökille pääsevät.


Vale ampiaispesiä


Aloitin ihan muutamalla ketjusilmukalla ja aloin virkkaamaan kiinteitä silmukoita alkuun lisäys joka toisella, sitten joka kolmannella ja sitten vielä neljännellä ja melko pian silmukoita oli sen verran että tein hetken ihan suoraa, eli ei lisäyksiä. Kavennukset aloitin taas niin että ensin joka neljännellä ja niin edelleen. Sitten kun pallon aukko alkoi olla melko pieni, laitoin täytteen, lyhyitä langanpätkiä ja sitten virkkasin loput silmukat. Täyte voi tietenkin olla vaikka vanua tai paperia.

Kavennussilmukka ei ole yhden yli hyppäys, vaan otan ensin silmukan ihan kuten kiinteää tehdessä, mutten vedä lankaa sen ja yläsilmukan läpi, vaan otan seuraavan silmukan alun ja vedän sitten langan niiden kaikkien läpi. Näin seuraavalla kierroksella sillä kohdalla on kahden silmukan sijaan vain yksi.


Kiinteän silmukan kavennus

Näihin pesiin yritin vielä tehdä jotain ampiaisen näköistä asukasta kiertämällä keltaista lankaa muutaman kerran lenkille ja sitten mustalla langalla raidat ympärille ja samalla raitalangalla ompelin asukkaan pesän kylkeen kiinni. Meni varmaan värit väärin päin. No katsotaan mitä ampiaiset näistä tykkäävät.


tiistai 8. toukokuuta 2018

Lurjus 8 v.

Tänään meidän nuorin kissa, Lurjus, täyttää 8 vuotta. Hieno saavutus.


Lurjus 8 v

Kissaa on vaikea kuvata, kamera, tai tässä tapauksessa puhelin, kiinnostaa niin paljon, ettei kissa paikallaan voi olla. Tässä nyt paras otos, korvat jäivät kuvan ulkopuolelle, muissa kuvissa osia puuttuu paljon enemmän.

Lurjus tuli meille ihan liian nuorena, muutaman päivän alle 8 viikkoisena. Sillä oli 3 sisarusta ja muut niistä oli luovutettu jo viikkoakin aiemmin. Kissan luovutusikä on 12 viikkoa! Lurjuksen emon omistaja ei vain kyennyt enää pitämään pentuja yhtään kauemmin. Se oli sellainen ota tai jätä -tilanne.


Lurjus pentuna

Meidän tyttökissa, Iiris, pelkäsi Lurjusta niin paljon, että pakeni alkuun aina paikalta heti jos näki vilahduksenkin siitä. Nykyään ovat bestikset.

Lurjus ja Iiris


Sen sijaan meidän edesmennyt Carlos hoiti Lurjuksen pentunaan. Kuvassa on pesuhetki. En tiedä mistä Carlos oli oppinut kaikki asiat, mutta se oli kyllä mahtava isä.

Carlos (musta) pesee Lurjusta varmalla otteella

Lurjus on täysin sisäkissa. Ulkona ollaan hyvin valvotusti ja siellä ei todellakaan vietetä aikaa, koska se on pelottavaa. "Eniten kuitenkin pelottaa kaikki vieraat ja kuljetuskoppa", sanoo itse päivänsankari.