perjantai 30. marraskuuta 2018

Mökin kattoremontti, aloitus

Jo keväällä ensimmäistä kertaa mökillä käydessämme totesimme, että mökin katto alkaa olla tiensä päässä. Se oli alkuperäinen huopakatto, vuodelta -89 ja oli siis syytä tehdä uusi. Ajatus oli, että ennen seuraavaa talvea, eli siis syksyllä.

Kattoremonttia suunnitellessa ensin pitää tietenkin päättää materiaali. Koska mökissä oli jo huopakatto, mietimme, että huopa voisi olla paras vaihtoehto, koska se on myös hiljainen. Meillähän on siellä nukkumaparvi, joka ei ole kovinkaan korkea, niin ajattelimme, että peltikatto ropisisi liian lähellä korvaa sateella.




Sitten piti päättää, että teemmekö itse vai käytämmekö yrittäjää. Tämä oli oikeasti vaikea päätös, sillä osaamista kyllä riittää, mutta aikaa ei niinkään. Turvallisuuden ja varmuuden vuoksi valitsimme yrittäjän.

Niinpä aloimme kartoittaa alueen huopakattojen tekijöitä. Kyselimme tutuilta suosituksia ja googlailimme. Lähetimme kyselyitä muutamiin paikkoihin ja ihan suoria tarjouspyyntöjäkin. Ihan perussääntö on se, että ainakin 4 paikasta kannattaa pyytää tarjous.

Monella kattofirmalla on ilmainen arviokäynti. Sellaisen kun kutsuu paikalle, pitää muistaa olla tiukkana, ettei sitten heti kirjoita sopimukseen nimeä, jos vielä oikeasti haluaa miettiä ja vertailla.

Yksi asia mitä kattoremontin tekijät aina kysyvät, on kattokaltevuus. Se on suhdeluku joka kertoo, paljonko vaakasuuntaista matkaa tarvitaan metrin nousun saavuttamiseen. Suhdeluvun ensimmäinen numero (yksi) kertoo katon nousevan tasan metrin. Jälkimmäinen numero taas kertoo millä matkalla metrin nousu tapahtuu (molemmat numerot ilmoitetaan siis metreinä).

Toinen ehkä vielä tärkeämpi asia on neliömäärä. Arvioitsijat yleensä nuo molemmat lukemat selvittävät ihan itse, koska heidän vastuullaan on se että materiaalia tulee oikea määrä.

Se tuskin on maininnan arvoista, mainitsen kuitenkin, että halvin tekijä ei ole aina hyvä valinta. Mutta sitä korostan, että mikäli yrittäjä on heti valmis aloittamaan urakan, on varmasti jotain pielessä. Hyvillä tekijöillä on aina pitkä jono.

Tarjous kannattaa aina pyytää kirjallisena. Jos tarjouksen hyväksyy, tekee tilauksen, sekin kannattaa tehdä kirjallisena. Jos taas yhtäkin ehtoa tarjouksesta muuttaa, on kyseessä vastatarjous ja se ei sido yrittäjää mitenkään. Hän voi sen hyväksyä, tai hylätä. Tarjouksissa on yleensä viimeinen voimassaolopäivä ja jos ostajana et reagoi tarjoukseen mitenkään, se raukeaa sinä päivänä ja sen jälkeen on tehtävä uusi tarjouspyyntö jos sen sittenkin haluaisi.

Sitten kun tilaus on tehty, pitäisi ostajan saada tilausvahvistus. Se on yleensä ilmoitus että tilaus on otettu vastaan ja siinä pitää jo olla aikatauluarviota tarkemmin. Suomen oloissa säätila on usein se mikä määrää koska kattoremontti tehdään. Eli aikataulu näissä on usein aika laaja, jopa 2 kk.

Usein sopimus kirjoitetaan jo heti siinä paikanpäällä ilman sen suurempaa paperi tai sähköpostin lähettelyrumbaa. Allekirjoittamalla sen juuri sinulle tehdyn huipputarjouksen sitoudut maksamaan urakan. Siinä tapauksessa voit vielä perua, jos yrittäjä ei vielä ole ehtinyt reagoimaan mitenkään asiaan, eli ei ole tilaillut materiaaleja eikä lyönyt lukkoon aikatauluja, mutta voit siinäkin tapauksessa joutua maksamaan jotain sopimussakkoja jos päätätkin, että ei sittenkään.

Sopimustahan ei sitten enää voi yksipuolisesti muuttaa, ellei siitä ole erikseen kirjoitettu pykälää. Usein se on yrittäjä joka kirjoittaa itselleen luvan, varsinkin pitkissä toimituksissa, nostaa esimerkiksi hintaa jos tapahtuu jokin ennalta arvaamaton olosuhdemuutos johon ei ole voinut varautua. Kertatoimituksissa, kuten juurikin kattoremontissa hintaa ei enää saa muuttaa. Ja lisätöistä on sovittava erikseen.

Jatkuu seuraavassa...

torstai 29. marraskuuta 2018

Päättelyä

En tunne ketään, joka innostuisi päättelystä. Itse jätän sen aina jonnekin sinne hamaan tulevaisuuteen, eli kerään valmiita töitä todella ison kasan, ennen kuin edes ajattelen sitä hirvittävää päättelyurakkaa. Varsinkin kun usein työni näyttää nurjalta puolelta tältä:



Sukan ja miksei lapasen ja myssyn kärkikavennus on se, minkä teen yleensä ensimmäisenä. Pujotan langan suuren parsinneulan silmään ja tökkään sen viimeksi kudottujen silmukoiden läpi.



Ensin kannattaa pujottaa vain toisen puolen silmukat ja sitten siirtyä toiselle puolelle sukkaa ja kiristää lankaa sopivasti, niin loppukavennus menee kunnolla kasaan.


Sen jälkeen työnnän neulan keskeltä kärkikavennusta sukan tai minkä tahansa vastaavanlaisen työn sisäpuolelle


Ja käsi työn sisälle ja neulan veto lankoineen sinne sisälle.


Ja sitten käännän työn ja pujotan vielä toisen sivukavennuksen silmukoiden takapuolelle neulan ja vedän langan mukana ja katkaisen sen lopulta.



Tässä viimeisessä kuvassa on selkeytettynä se miten neula kannattaa pujottaa silmukoihin. Näin siitä tulee mahdollisimman näkymätön. Resorissa pujotan neulan yleensä jonkun oikean silmukkarivin reunaan.




Tuossa ylimmän kuvan kaltaisessa tilanteessa käytän hyvin paljon hyväkseni sitä takana olevaa lankojen kiertokohtaa. Sinne sekaan voi neulan pujottaa helposti ja lanka jää näkymättömiin.

Pitäisi ehkä tehdä uuden vuoden lupaus, että päättelen aina heti kaikki valmiit työt... no ei nyt liioitella sentään.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Sukan kärkikavennukset

On ihan käsialasta kiinni, koska on hyvä aloittaa kärkikavennukset. Itse teen omiin sukkiini kavennukset siinä vaiheessa kun sukkaosa on isonvarpaan puolivälissä. Sukka kun kutistuu kuitenkin pesussa hieman ja jopa silloinkin kun sitä ei käytä.

Kerroksen vaihtumiskohta on kahden aiemman postaukseni perusteella sukan pohjassa keskellä. Kun ensimmäisellä puikolla on jäljellä 3 silmukkaa, kudon 2 yhteen oikealla silmukalla ja viimeisen normaalisti oikeaa.

Toisella puikolla kudon ensimmäisen normaalisti oikeaa, sitten nostan toisen kutomatta puikolle ja kudon kolmannen oikeaa ja nostan toisen silmukan kolmannen yli. Kolmannen puikon kudon kuten ensimmäisen ja neljännen kuten toisen.

Joka toisen kerroksen kudon normaalisti kaventamatta. Siitä seuraa kuvan näköistä jälkeä.


Jatkan näitä kavennuksia joka toisella kerroksella, kunnes puikolla on enää 7 silmukkaa ja olen senkin kerroksen kutonut kerran kokonaan kaventamatta. Sitten kavennan jokaisella kerroksella kunnes jokaisella puikolla on enää 2 silmukkaa. Siinä vaiheessa katkaisen langan, noin 15 senttiä riittää, ja kudon aina 2 yhteen oikealla silmukalla vetäen langan silmukoiden läpi.




Hieman huono kuva valmiista päättelemättömästä sukan jalkaterästä:

Kannattaa aina pitkin matkaa laskea silmukoiden määrä, Mitä aiemmin huomaa jonkun silmukan pudonneen tai jääneen kaventamatta, sen helpompi se on korjata.