Listaukseni (lista) asumisen välttämättömistä tavaroista oli meidän
elämäntyyliin erittäin kattava. Spagettikauha oli unohtunut, mutta sen virkaa toimitti meidän erikoinen vispilä.
Lisäksi toin vielä kissojen kynsimätelineen,
vaikka matot suorittavat sitä virkaa meillä myös. Kaikessa toiminnassa oli hyvä huomata, että esineillä oli useita käyttömahdollisuuksia, juustohöylän sivulla sai leikattua piirakkaa ja hyvä veitsi toimi monen erilaisen veitsen kaikissa tehtävissä.
Tavaraa yritti tulla
sisälle enemmänkin, koska me päätimme muuttaa vallan tuon taloyhtiön
suurempaan asuntoon, kolmioon. Meidän putkiremonttiasunto on edelleen
samassa tilassa. Emme jaksaneet enää odottaa sen valmistumista.
Me
ensin kannoimme muuttokuormia yksiön häkkivaraston ja kellarivaraston
täyteen. Onneksemme saimme kolmion avaimet jo hyvissä ajoin, loppuajan
veimme muuttokuormat suoraan sinne. Kiusaus oli suuri alkaa ottamaan
muutokuormasta meille lisää tavaraa yksiöön, mutta toistelimme
itsellemme sitä että kolmiosta on nopea hakea ja samalla viedä vastaavaa
pois jos tulee tarve.
Me saimme ilmaisen kuukauden sillä,
että lupauduimme tekemään itse remonttia asunnossa. Maalasimme kaikki
maalattavat pinnat ja uusimme märkätilojen silikoonit. Maalattavia
pintoja siis riitti ja aina sopivassa vaiheessa haimme uutta
muuttokuormaa. Sen vastapainona yksinkertaisesti sisustettu pieni yksiö
oli rauhoittava. Nukuin todella hyvin.
Meillä oli sääntö,
joka jäi voimaan, että tiskaamme aina heti käytön jälkeen. Eli se joka
syö, tiskaa omat astiansa ja välineensä. Kattiloissa ja muissa astioissa
tiskaamista vuoroteltiin, ihan onnistuneesti. Tiskiä ei päässyt
kertymään ja selvisimme niillä muutamalla aterimella ja lautasella. Tätä
tapaa jatkamme tulevassa asunnossa, koska siellä ei ole tiskikonetta ja
keittiö on pieni.
Kattolamppua yksiössä emme tarvinneet
ollenkaan. Meillä oli 2 lamppuinen jalkalamppu, joka osoitti valkoiseen
kattoon. se valaisi huoneen ihan riittävästi. keittiössä toki oli katto-
ja työvalo ja wc:ssä peilikaapin päällisvalo. Se valaisi eteisen kun
ovi vain oli auki.
Huomasin olevani varautuja, en jostain
syystä luota siihen että ehdin/pääsen käymään kaupassa hakemassa
tiettyjä asioita, jos jokin loppuu. Varsinkin ruokapuolella kuivatavaran
määrä oli yllättävä kun yhdistin kaikki mökiltä, putkiremontin alta ja
yksiöstä tuodut uuden asunnon keittiöön. Kaappitila meinasi loppua
kesken.
Olen kuitenkin asunut aina kävelymatkan päässä
kaupasta ja omistanut auton siitä lähtien kun hankin ajokortin. Tätä
asiaa yritän nyt työstää ja tietenkin käyttää ne hankitut tuotteet ennen
seuraavien hankintaa.
Muuton aikana tavaran karsiminen oli jokseenkin mahdotonta, en voinut kutsua ketään hakemaan mitään remontissa olevasta asunnosta, jo eteinen olisi karkoittanut kaikki hakijat. Emme myöskään olleet valmiita odottelemaan siellä yhtään pidempään kuin mitä pakkaamiseen meni aikaa, koska siellä oli pölyä ja viemärin haju. Päädyimme siihen, että kannoimme kaikki uuteen ja aloimme karsinnan vasta täällä.
Minimalismia on vaikea määritellä, se on jokaiselle hieman erilaista. Itse haluan että minulla on pieni hätävarasto juurikin hankalaa kauppaanlähtemista ajatellen. Mutta kaikki sellainen, mitä en koskaan tule käyttämään, saa luvan lähteä. Asunnon sekeys luo kodikkuutta, on nopeampi siivota ja kaikki löytyy paikoiltaan. Sitä kohti pyrin.