Muutto on nyt voiton puolella. Tässä kaiken kiireen keskellä piti tietokoneeseenkin asentaa ohjelmat uusiksi, ihan vain siksi, etten aikoinani ladannut windows kymppiä, kun sen ilmaiseksi sai. No kuulin siitä silloin pelkkää huonoa, niin päätin odotella ja kun viimeinen kuulutus tuli, ei ollut aikaa. Nyt oli se aika pakko repiä vain jostain. Ja tietenkin kaivaa hieman kuvetta, että sain koneeni ajan tasalle.
Olenpa tässä myös myynyt nettikirppiksellä kaikkea sellaista mitä voisin kuvitella että joku ostaisi. Onnekseni jotain on sentään ostettu, esimerkiksi isot matot sain myytyä melkeinpä saman tien kun ilmoituksen laitoin. Sitten taas, vaikka on pimeää, niin lamput eivät menneet kaupaksi edes 5 eurolla ja kaupan päälle olisi saanut kunnon halogeenilamput niihin. Eli en pyytänyt liikoja, mutta vein ne nyt vinttiin odottamaan jotakin.
Onhan niissä ostotilanteissa ollut kaikenlaista ei niin mukavaa tilannetta. Myynti-ilmoitukseen todellakin kannattaa laittaa mitat ja se että onko taloudessa eläimiä, tupakoijia ja onko ainoa vaihtoehto nouto. Ja kun kaupat tulevat, kannattaa määritellä myynnin ajankohta noin tunnin tarkkuudella, koska vaikka itsekin suunnittelin tekeväni vaikka mitä siinä kun odottelin ostajaa, niin eipä se mukavaa ole. Puhelimeni viestiääni on kovaäänisimmilläänkin vain pieni kilahdus, sitä ei välttämättä kuule jos on vaikka toisessa huoneessa.
Turhaan varaajia valitettavasti on ja kun heiltä pyytää selitystä, sitä ei saa. Mittojen kyselijöitä myöskin riittää, välillä pyydetään lisää kuvia ja sitten ei kuulu mitään. Itse tein niin että odotin oman aikani ja poistin ilmoituksen ja siten vain naputtelin sen uudelleen. Koska jos joku siihen kirjoittaa että AV, niin se on silloin alustavasti varattu. Ja jos varaajaan ei saa yhteyttä, niin uutta ilmoitusta vain. Niin sain myytyä muutamia esineitä.
Mistään myymästäni käytetystä esineestä en ole mielestäni pyytänyt liikaa. En mieti sitä että paljonko maksoin siitä uutena. Se raha on mennyttä ja se on vain minun oma ongelma. Voin tietenkin odotella, kuten lamppujen kanssa nyt teen, että joku sen hinnan maksaa, tai sitten ei maksa ja sitten minä pidän ne itse. Kumpi on sitten parempi, jos joku maksaa siitä 50 euron esineestä yhden euron tai vie sen ilmaiseksi pois vai se että minä säilytän esinettä itselleni turhana taakkana.
Olen nyt huomannut että on todella helppoa ostella kaikenlaista, mutta luopuminen on erittäin vaikeaa. Ostokset tehdään hyvin pitkälti tunteen perusteella ja esineisiin liittyy helposti muistoja. En halua olla se joka heittää käyttökelpoisia esineitä roskiin. Siksi nyt menen tämän karsinnan pidemmän kaavan kautta myymällä ja lahjoittamalla sekä itse loppuun käyttämällä.
Muutosta vielä sen verran, että loppusiivous ja avainten luovutus on vielä tekemättä. Sitten myös sähkösopimuksen ja vakuutuksen lopetus nyt ainakin. Tästä ei tainnut tulla ihan puolen vuoden mittaista, mutta parempi niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti