Puolen vuoden muutto, osa 2

Päätin ensimmäisenä selättää oman paperikaaokseni. Olen aina keräillyt erilaisia paperipinoja ja niistä koostuu suurin sotku. On lehtipinoja, muuta postia, hyödyllisiä ja tarpeellisia papereita ja sitten kaikkea epämääräistä.

Ensin vein kaikki lehdet paperinkeräykseen. Se läjä oli yllättävän pieni, vaikka juuri keväällä vastaanotin ison sisustuslehtipinon ja kirpputorilta ostin jonkun lehden vuosikerran parilla eurolla. Selailin ne kaikki nopeasti ja päätin, etten niitä edes yritä tarjota kenellekään. Paperinkeräyksessä ne menevät hyötykäyttöön.

Saman tein kaikille opiskelumateriaaleille. Olin kerännyt noin 3 hyllymetriä kaikenlaista tietopläjäystä, jotka ovat nyt jo vanhentunutta tietoa ja osa jopa itselläni skannattunakin. Ensin mietin niiden kantamista työpaikalle omaan hyllyyni, mutta onneksi tulin järkiini, ja vein ne sinne samaan paperinkeräyslaatikkoon lehtipinojeni seuraksi. En niitä materiaaleja ole opiskelujeni jälkeen selaillut, enkä todellakaan niitä jäänyt kaipaamaan.

Oma hamstraukseni kohde oli keikkakansiot. Makuuhuoneen yläkaapissa oli 15 isoa kansiota täynnä sanavihkoja eri keikoilta. Olin säästänyt ne kaikki. Teimme sen verran harvoin keikkoja, että ehdin rakentaa jokaiselle keikalle oman vihkon, jossa oli biisilista, sanat ja sivu, jossa oli kerrottuna bändin kokoonpano. Niistä en kokonaan voinut mitenkään luopua. Selailin ne kaikki läpi ja otin niistä kaikki tärkeimmät muistosivut talteen, kuten kansilehden, biisilistan, kokoonpanosivun ja erilaiset ajankulusivut. Olimme esimerkiksi jollain tauolla keksineet toisenlaiselle tyylille bändin nimiä, johonkin oli piirretty jotain mielenkiintoista ja johonkin suunniteltu spiikkauksia.

Tässä sitten tulos 15 kansion karsinnasta:

Kaikkiaan olen tehnyt vain 106 keikkaa. Olen vieläkin valmis lähtemään keikalle, meillä on ihan toimiva bändi, treenaamme lähes joka viikko. Täälläpäin ravintoloitsijat joutuvat miettimään tarkoin kaikki kulunsa ja bändi otetaan lippuriskillä. Tarkoittaa sitä, että bändi saa palkkioksi osan lipputuloista. Ja esimerkkinä voin sanoa että paikallisen ravintolan bändi-illassa on useimmiten 2 - 8 maksavaa asiakasta.

En tee keikkoja rahasta. Oli aika, jolloin annoin oman osuuteni bändiläisille, koska kuljin heidän kyydillä. Olin kyllä apuna roudaamisessa ja purkamisessa, mutta kytkennöissä  ja äänen säätämisessä en paljon osannut olla apuna. Nytkin tekisin niin, mutta olisi ihan suotavaa, että bändiläiset saisivat edes jotain vaivanpalkkaa, ettei keikasta tulisi kuluja.

Paperinraivaukseni on vielä pahasti kesken, mutta nuo kolme aihetta on nyt raivattu.