Tein niitä valeampiaispesiä, joista juttu löytyy täältä. Ripustin niitä pitkin mökin seinustoja ja silläkin seinällä sellainen oli, mihin juuri nuo seinän rakoon mönkivät pörisijät päättivät muuttaa, koko yhdyskuntana. Ja se tapahtui vuorokauden aikana.
Se niille mieluisa seinänkolo oli makuuhuoneen ikkunan karmin tausta. Päivän kuuntelimme, että jopas on pörinää, että jotain on tapahtumassa. Illalla sitten se alkoi, niitä tunki sisälle ikkunan verkotuksista huolimatta.
Voisin sanoa, että oli ikimuistoinen yö. Mieheni pyydysti niitä juomalasiin, jonka alle pujotti ohuen pahvin ja minä kuskasin ne ulos. Mietin, että montako kierrosta yksi mahtaa tehdä, koska homma oli loputon.
Alkuun yritin itsekin niitä pyydystellä, mutta sain jonkunlaisen paniikkikohtauksen kun yksi lähti lentämään kohti ja samantien se jo paukautti piikillä käsivarteeni. Tekee muuten kipeää. Onneksi en niille ole kovin allerginen. Jäi vain kunnon reikä siihen pistoskohtaan ja pieni turvotus.
Melko tarkkaan klo 12 yöllä pesässä alkoi hiljaisuus. Mutta jo 3 aikaan aamulla se pörinä alkoi taas. Ja taas kannettiin lasitolkulla ampiaisia ulos. Joskus kahta samassa lasissa ja kerran jopa kolmea.
Eniten pelkäsin, että kissat pyydystävät jonkun ja saisivat pistoksen. Ampiaisen pisto suuhun on aina vaarallinen, oli allerginen tai ei.
Kauppojen auettua lähdimme myrkkyostoksille. Suljimme kissat saunaan siksi aikaa. rautakaupasta löytyi Plantagenin myrkky, jota kävimme suosituksista huolimatta suhauttamassa jo päivällä. Suositushan on, että myrkytys tapahtuisi vasta yöllä, kun pörinä on hiljentynyt.
Valitettavan tehokas aine. Emme siis tehneet tätä mitenkään mielellämme, vaan pakon sanelemana. Nyt ainakin osa yhdyskunnasta jäi henkiin, tosin kodittomiksi.
Tänään hankimme lisää verkkoa, jota virittelemme seinien rakoihin ja ikkunankarmien sivuihin esteeksi. Se on ihan rautakaupassa myytävää metalliverkkoa, joka pitää leikata muotoon ja sitten kunnon nitojalla kiinni. Se onkin sitten ihan oma juttunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti