Iiris

Nyt on tasan 9 vuotta siitä kun Iiris tuli meille. Meillä oli silloin jo Carlos, joka tuntui kaipaavan kovasti kissaseuraa. Jonkun aikaa etsittyämme päädyimme Boondocksin Iisi-kissaan, jolle heti vaihdoimme nimeksi Iiris.

Iiriksellä oli silmässä arpi, jonka vuoksi se ei meinannut kelvata kenellekään. Arpi on siinä vieläkin, muttei se sitä haittaa. Kissa on onnellinen ja vähät välittää tuosta pikku kosmeettisesta haitasta.

Kotimatka sujui aika äänekkäissä merkeissä, neito ilmoitti heti ettei sitten pidä automatkoista ollenkaan. Carlos oli meitä ovella vastassa ja ensikohtaaminen suoritettiin kuljetuskopan suojissa.

Carloksen ja Iiriksen ensikohtaaminen

Kopasta poispääsy oli niin jännittävää, ettei siitä ole edes kuvia. Carlos oli loistoisäntä ja pian sitten jo leikittiinkin jotain.

Ensimmäiset yhteiset leikit

 

Iiriksellä on paljon hauskoja tapoja, sen nukkuma-asento on sellainen, etten ole nähnyt kenelläkään muulla.

Iiris lepää

 

Carlos oli välillä todella hämmentynyt uudesta kaveristansa. Mutta niin onnellinen ja tietenkin yritti vähän matkia tuota nukkuma-asentoa.

 

Carlos hämmentyneenä

Televisio kiinnostaa aina jos siellä on lintuja.

Iirikseltä voi kysyä sen ikää, mutta ei se sitä kerro. Arvio oli, että meille tullessa 3 - 5 vuotta.

Meille tullessa se ei osannut kehrätä, leikkiä eikä puskea. Nyt nuo kaikki sujuu todella hyvin. Se on hyvin aamu-uninen ja seurankipeä. Koskaan se ei ole purrut tai raapinut meitä.